Kävin eilen jännittämässä, tärisemässä ja tutisemassa. Kun roikkuu lopulta köyden varassa hoksaa vasta että hei- ihan turhaa jännitit. Toisella yrittämällä jännitin yhä, mutta matka sentään sujui joutuisampaan. Kävin siis kokeilemassa kaverin kanssa seinäkiipeilyä. Jano uusintaotteluun on kova. 

Itsellä alkoivat kädet ja jalat tutista ja tuntua spagetilta jo toisen kiipeämisen jälkeen joten kokeilu jäi vähän lyhyeksi- toisaalta sitäkin antoisammaksi. Ensi kerralla paremmin käsivoimin matkaan!

Yllätyin kuinka korkealle pääsin vaikkein todellakaan huipulle asti- myös varmistamisen taito tuli tutuksi- hassua kuinka toisen ihmisen paino jakaantuu köysisysteemien ja valjaiden ansiosta niin, ettei suunnilleen samankokoisen ihmisen kannattelu tee tiukkaa. 

Suosittelenkin kaikille itsensä haastamista, uusien lajien kokeilua ja seinillekin kiipeilyä! Ihanan lämpimän sään hemmotellessa kannattaa myös suunnata katse aurinkoon, sulkea silmät ja vähän nautiskella. 

Huomenna juhlistellaan vähäsen siskoni syntymäpäiviä, joten palaan smurffikakun tekemisen pariin.

Aurinkoisin mielin, Eve.