En ole luontoihminen

Kuulun niihin, jotka viettivät lapsuutensa vastentahtoisesti ravaten ties ja missä luonnonsuojelu alueilla. Pelkäsin käärmeitä, ötököitä ja ihan kaikkea muutakin, tömistelin siis lujaa. Kun traumoista on kulunut reilusti yli 10 vuotta, olen huomannut olevani jo valmis palaamaan luontoon, ainakin kerran kuussa. 

Sunnuntain voisin pyhittää läheiselle näppärän pituiselle luontopolulle vaikka aina. Napsin puhelimella todistusmateriaalia juurikin sunnuntaina, nauttien oudosta huminasta ja rauhasta, oikeastihan valtatiet vetävät oikeasti ihan silmittömän läheltä tätäkin kaunista paikkaa. 

kuva0015.jpg

Kukkasia! Selvä kesän merkki.

kuva0016.jpg

Kyllä minä mieluummin kävelen täällä ajoittain kuin betoniviidakossa. 

kuva0019.jpg

 

kuva0020.jpg

Koko polun ajan solisee vesi menemään, voisko olla rauhoittavampaa? Joki ja pienet purot kaartavat reitin alta ja vierellä jatkuvasti.

kuva0021.jpg

(Luontopolulle johtaa hurmaavat hiekkatiet ja ihanat kapeat sillat. ps, bongaa mummo!)

Vaikka olen henkeen ja vereen kaupunkilaisihminen, kyllä sitä joskus kaipaa tälläistä. Voi ainakin virnuilla rauhassa typerälle onnelle auringonpaisteessa ilman että tulee paljoa vastaantulijoita. Vielä ei ole edes juuri ötököitä, kelpaa lenkkeillä siis vaikkei luontoihminen olisikaan. 

Uuteen viikkoon suositankin siis pitkiä kävelyitä auringossa, poluille poikkeamista sekä kesävaatteiden fiilistelyä.

– Eve

Suhteet Oma elämä Liikunta Mieli

You’ve got mail!

Joku kihelmöi innosta tavattuaan suosikki laulajansa, toinen intoilee tabloid julkkiksista ja kolmas olenkin minä- täpinöissäni jopa siitä kun Joku edes vastaa sähköpostiini. Näitä tilanteita on ollut muutamia aiemminkin ja aina jännittää. 

 

 

rosie_hardy.jpg

(noin minäkin tässä paistattelen tilanteen keveydessä ja ilossa, olisinpa ballerina!)

Vaikka sähköpostin kautta lähetetty posti on suhteellisen epäpersoonallista on sähköpostin saaminen joltakulta nykyään aika lähennä etanapostin saamista. Koska hei, suurin osa postilaatikosta tulevasta paperimassasta on laskuja ja mainoksia. 

Sateinen ja päänsäryn ryydittämä, muuten kaikinpuolin mukava päivä meinasi päätyä kiukkuun ja ärtymykseen mutta ymmärsin kurkata sähköpostin.

Lähetin aiemmin illalla avunpyynnön jollekulle minua paljon merkittävämmelle- jollekulle joka on julkaissut ties ja mitä ja on tietyissä piireissä aika merkittävä henkilö. Varmasti merkittävä muutenkin. Sähköisessä postilaatikossa odotteli vastaus ja tunsin jotain ihan ylitsevuotavaa merkitsevyyttä ja riemua- ko. henkilö lupautui auttamaan ja vieläpä ihan henkilökohtaisesti. Eipä ymmärrä varmasti kuinka suuri merkitys tällä minulle on. 

On ihana huomata että maailmassa tapahtuu vielä tätä- autetaan ihan tuntemattomia ja vielä ihananpaa on huomata, että muutama lause voi tehdä jostakusta ihan super iloisen.

Pitää ehkä itsekin muistaa, että seuraavan kerran kun joku kaipaa vastausta, kannattaa se kirjoittaa heti. Saattaa olla, että jonkun päivä paranee huomattavasti samantien. 

Paremmin mielin viikonloppua kohti seulaten, Eve. 

 

(kuva:Rosie Hardy)

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään