Paying it forward- tai myötätunnon julistus
Luin pari päivää sitten Eeva Kolun tekstin ihmisten hyvyydestä, kauniista teoista. Ihmisten ystävällisyys tuntemattomia kohtaan jaksaa ihmetyttää, koska emme ota sitä annettuna. Se on aina jotain poikkeuksellista. Paying it forward nousi hitiksi hetkellisesti Happiness elokuvan tiimoilta, mutta arjessa se taitaa kuitenkin ennenkaikkea unohtua. Paitsi kun sitä tapahtuu, silloin se nousee päivän tähdeksi.
Jäin bussista pysäkille odottelemaan vaihtobussiani. Pysäkiltä oli nousemassa bussiin mies, joka koetti maksaa kuskille 50 setelillä, selittäen englanniksi, ettei hänellä ole pienenpää siihen hätään. Kuski kieltäytyi ottamasta miestä kyytiin, joten hän jäi pysäkille. Olen nähnyt samanlaisia tilanteita aiemminkin, tulos on vain usein eri. Jotkut kuskit päästävät asiakkaan sisään ilmaiseksi, toiset hyväksyvät setelin ja kolmannet toimivat kuten kuski tänään. HSL:n ohjeistus on, ettei kuskilla ole velvoitetta ottaa yli 20e seteleitä vastaan. Kyse on siis harkinnasta ja vaihtokassan tilanteesta.
Itse ajattelin että noh, onpas törkeää. Hetken ajan ajattelin että onkohan tilanteessa vaikutusta sillä, että mies oli tummaihoinen ja puhui englantia. Niin tai näin, mies oli aika chilli asiasta, vaikkakin selvästi harmistunut. Tokaisin, englanniksi, että olisihan se kuski voinut sut nyt kyytiin ottaa. Mies vastasi hymyillen että niinpä. Kysyin mihin hän oli menossa ja kuulessani matkan olevan helsingin sisäinen, kaivoin rahapussista kolme euroa, varmistaen vielä että eikös se kertalippu ole sen verran. Mies syttyi hymyyn ja god bless you. Hetken kuluttua mies lähestyi minua vielä ja kysyi, mikä sai minut antamaan rahaa hänelle. Kerroin Kolun tekstin naisesta joka maksoi Kolun ostokset kaupasta. Sanoin, että the idea of paying it forward is just so nice that.. Mies sanoi että ei, that is real compassion. Jatkoimme juttelua hetken aikaa ja kun nousin heilauttaakseni saapuvan bussin pysähtymään, mies vielä sanoi toivovansa että your hopes and dreams, ambitions, come true. Toivotin hyvää päivän jatkoa ja nousin bussiin.
Ne on ne pienet jutut, jotka tekevät päivistä loistavia. Siinä missä varmasti ilahdutin miehen päivää, tein omastani ihan loistavan.