Väriterapiaan mars!
Tein viime viikolla jotain itselleni epätyypillistä ja mielestäni sangen rohkeaakin.
Ostin myyjän (kaveri) suosituksesta topin, jonka väri on miltein hämmentävän neon kirkas ja vieläpä kylmä sävy! Rakkaudesta piecesin toppeihin nappasin mallista varmana uuden värituttavuuden mukaan ajatellen, että tangolla pää alaspäin roikkuessa ei paljoa ole sillä paidan värillä väliä- istuvuudella kylläkin.
On olemassa värejä, joihin verhoudun aina (musta, harmaa, violetti,luonnon vaalea..) ja sitten niitä, joihin en koske koskaan.
No tässä sitä kuitenkin ollaan. Eikä edes ahdista vaan tuntuu aika raikkaalta.
On se kumma, miten rajoittuu käyttämään ihan vain kourallista värejä vaikka vaihtoehtoja on niin monia eikä kokeileminen satuta ketään.
Toki näytän melkein yhtä valkealta kuin taustan seinät mutta väri piristää silti.
Vaikka turvavärit ovat mukavia ja niihin voi aina luottaa, pitäisi muistaa joskus myös irroitella värien kanssa. Yksi toppi ei paljoa maksa ja vaikutus voi olla valtava mielialankin kannalta.
Samasta syystä vaaterekilläni roikkuu keltainen mekko.
Kehottaen kaikkia kokeilemaan niitä hurjiakin värejä (vaikka vaan lenkille) vedän minä oman riemunraikkaan topin tänään ylle tankotunnille.
Piristysvaatteita vaalien, Eve.