Ramadan blogi (päivä 3)

sunnuntai 26.4.2020

Tänään haluan puhua vähän syvällisemmin. Haluan jakaa omat mielipiteeni sille, miksi Ramadan- kuukausi on todellisuudessa erittäin merkittävä. Mitä jokainen muslimi oppii vietettyään tämän pyhän kuukauden, paastottuaan, rukoiltuaan ja omasta hyvinvoinnistaan huolehdittuaan?

Maailma on täynnä eriarvoisuutta

Löytyy kahta ääripäätä: erittäin köyhiä ja erittäin rikkaita. Onhan siinä välimaastossa sitten toki keskituloisia jne, mutta haluan nyt nostaa esille nämä kaksi ryhmää. Ramadanin aikana muistamme köyhiä ja vähävaraisia, heikossa asemassa olevia ihmisiä. Koemme, millaista on tuntea aitoa nälkä ja jano. Koemme, miten tärkeä merkitys läheisillä ihmisillä on. Koemme, millaista on elämä ilman turhuuksia (jos siis muslimi päättää pidättäytyä sosiaalisesta mediasta, ja muusta huvittelusta). Ramadanin päätyttyä jokainen muslimi maksaa zakatin – eli almuveron. Tällä tavoin muistetaan köyhiä, annetaan hyväntekeväisyyteen.

Kiteytin tuossa otsikossa, että maailma on eriarvoinen paikka elää. Täyttä faktaa, oletko samaa mieltä? Minua ainakin harmittaa suunnattomasti se, että toiset voivat huoletta ajaa upouusilla Mersuillaan ja ostaa kertaheitolla koko viikon ruokaostokset, kun taas jotkut joutuvat kävellen taittamaan monien kymmenten kilometrien matkan ja voivat hädin tuskin ostaa itkevällä, nälkäiselle lapselleen jotain iltapalaksi. Huomisesta ei koskaan tiedä. Se voi olla toiselle alku johonkin suureen, toiselle puolestaan elämän päätös.

Vahvistaa uskoa

Tässä blogissa en siis paljon puhu uskonnosta, koska jotkut lukijat saattavat siitä vähän närkästyä. Haluan vain hieman raottaa verhoa ja näyttää, millaista islamin usko todellisuudessa on. Mutta kuitenkin, Ramadan on pyhä kuukausi, kuten moni varmaan jo tiesi. Vähän niin kuin kristityille joulukuu ja joulu ovat pyhiä ja tärkeitä.

Ramadanin aikana on hyvä lukea Koraania, oppia lisää omasta uskonnostaan, vahvistaa sieluaan. Tämä kaikki on vain hyväksi.

Maltti on valttia

Kun olen syömättä ja juomatta 16-17 tuntia päivän aikana, olo on varmasti hermostunut. Istut malttamattomasti, et jaksa odottaa hetkeä, jolloin voit rikkoa paaston. Nuorempi minä muistaa tämän vieläkin erittäin hyvin. Aikuisiällä osaa kuitenkin arvostaa niitä pieniä hetkiä, ja tietää, että mielenrauha takaa parhaan lopputuloksen. Vaatii keskittymistä, positiviista mindsettiä. Kun malttaa rauhassa odottaa, saa lopulta sen odotetun palkinnon: syödä, juoda ja viettää aikaa läheistensä kanssa.

Olen puhunut. Piste.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *