Tämä on blogini ensimmäinen postaus. Mietin jonkin aikaa aloittaisinko blogin kirjoittamisen omasta matkastani niin vegaaniksi, minimalistiksi kuin zero waste-harjoittajaksi. Nämä kolme asiaa ovat pyörineet mielessäni melkeinpä koko kesän ajan. Olen ehtinyt tähän mennessä jo aloittaa matkani ja kokeillut uusia toiminta tapoja. Näistä hieman myöhemmin. Viimeinen pisara blogin aloittamiseen oli, kun luin Otso Sillanaukeen Zero Waste Jäähyväiset jätteelle kirjan ja innokkuus kasvoi entisestään. 

Kerronpa hieman itsestäni. Olen 23-vuotias Aalto Yliopiston opiskelija. Viime tammikuussa kaverini kertoi, että alkaisi kasvissyöjäksi. Olen aina ollut innokas kokeilemaan uusia juttuja, joissa saa haastaa hieman itseään. Monesti kuitenkin jätän asiat sikseen ja kyllästyn. Tuolloin päätin, että miksen myöskin minä lähtisi ”leikkiin” mukaan ja alkaisin kasvissyöjäksi. Tarkemmin sanottuna pesco vegetaariksi. En yksin asuessani juurikaan juonut maitoa kuin kahvin seassa. Kananmunista en myöskään välitä kuin leivoksissa ja letuissa. Voisin helposti jättää nämä ruokavaliostani pois. Siskoni on ollut kasvissyöjä jo jonkin aikaa ja hänellä oli tapana hieman kauhistella perheen lihansyöntiä ruokapöydässä. Tämä sai minut enemmän lihaa rakastavaksi, jos niin voisi sanoa. Silloin ajattelin, että minulla on oikeus olla itsekäs, koska rakastanhan lihaa. Ei ole minun ongelma, jos lapseni tai lapsenlapseni joutuvat ongelmiin ilmaston lämpenemisen kanssa. Lihan lopettaminen sujui kuitenkin yllättävän helposti. 

Tuona tammikuussa aloin siis syömään kasvisruokaa. Opiskeluni on koulussa sen tyylistä, että vietän paljon aikaa kotona. Tämä merkitsee sitä, että syön suurimmaksi osaksi vain omaa tekemää ruokaa. Kasvissyönti siis oli helppoa. Ei kulunut kauaakaan, kun jo päätin rupevani vegaaniksi. Monessa asiassa ajattelutapani on kaikki tai ei mitään. Tämä kuitenkin kaatui rakkauteeni juustoon. Kyllähän minä vegejuustoakin kokeilin, mutta selvästi oli huono merkki minun makuuni. Tämä onkin seuraavana ostoslistallani. Annan sille vielä uuden mahdollisuuden. 

Nyt kesällä koko vegaanisuus on kaatunut omaan laiskuuteeni. Kotiin en ole ostanut kuin maitoa ja juustoa, mutta työruokailu on ollut osin liha painotteista. Olen valinnut aina kasvis vaihtoehdon kuin mahdollista. Olen kuitenkin todella nirso ruuan suhteen, joten nuo mustajuurikeitot mitä ainakin minun työruokailussa on harva se viikko ei ole oikein maistunut. Koska olen myöskin laiska niin jokapäiväinen eväiden vienti ei oikein onnistunut. Tämä onneksi muuttuu nyt, sillä vaikka jatkan osa-aikaisena samassa työpaikassa, kerran viikossa eväiden valmistus vielä toimii. 

Minulla on paljon odotuksia tulevaisuuteen. Olen lukenut, voisi peräti sanoa kaiken mahdollisen ainakin suomenkielisen, blogi tarjonnan zero wastesta ja siksi halusinkin jakaa omat kokemukseni. Minulla oli joskus lukioaikana vaihto-oppilas blogi jonka kirjoittamisesta nautin. Kirjoittaminen ei ole kuitenkaan minulle luontevaa sillä kärsin lievästä lukihäiriöstä, joka on vaikuttanut siihen, että en ole paljoa kirjallisuutta lukenut. En kuitenkaan anna tuollaisen asian vaikuttaa jos itse pidän kirjoittamisesta. Toivon, että viihdyt matkallani kohti parempaa elämää ja saat joko vinkkejä omaan matkaasi tai muuten vain uutta ajateltavaa.