Elämä on nyt!

Vuoden vaihtuessa sitä jotenkin tulee kelattua elämää vähän syvällisemmin kuin jokapäiväisessä arjessa. Siihen varmaan uuden vuoden lupauksetkin liittyvät, halutaan aloittaa ikään kuin uusi vuosi puhtaalta pöydältä, kun edessä on tyhjä taulu jolle voi maalata mitä haluaa. 

Minä haluan elämääni enemmän liikuntaa ja terveellistä syömistä, joten tänään oli vuorossa vuoden aloitus uuden vuoden kävelyllä Griffith Observatorion mäkisillä hiking-poluilla. Ajatuksissa oli, että hyvä mennä tänään siksikin että ei siellä varmaan ketään muita nyt ole uudenvuodenpäivänä. No eipä, pitäis jo oppia että aina ja jokapaikassa on massiivinen ruuhka, mihin ikinä meneekin. Suurkaupungin etuja.

Image-100 copy.jpg

No jokatapauksessa kävelystä tuli hyvä olo, vaikka olikin tuulista ja aika kylmä, silti se piristi ja virkisti ja sai aivonystyröitä liikenteeseen ihmispaljoudesta huolimatta. Myöhemmin mietin sitä, kuinka vaikeaa se on ainakin minulle muistaa se, että se ainutkertainen elämä on koko aikaa menossa ja aika kuluu eli kannattaisi siis tehdä juttuja joita oikeasti haluaa, ei huomenna vaan heti, kun aikaa vielä on. On niin helppo jähmettyä paikoilleen ja elää sitku-elämää, sitten joskus kun tietty rajapyykki on saavutettu, voi alkaa elämään tai aloittaa jonkun asian tekemisen. Usein arkikin pukkaa päälle ja väsyttää siinä määrin että ei jaksa mitään ylimääräisiä, mutta kannattaisi vaan pinnistää edes välillä jotta sais tyydytystä ja sitä kautta tunteen siitä, että on oikeasti elossa. Tekeminen aktivoi itsessään ja tuo virtaa. Rutiinien rikkominen vielä tuplasti enemmän. Sen huomasin tänään kävellessä mäkistä rinnettä ylös.

Seuraan garyvee:tä Instagramissa ja hän varmaan osaltaan on laittanut miettimään tätä elämän katoavaisuutta, koska hän puhuu siitä tosi paljon tyyliin ”mitä sitten jos on maanantai, älä anna sen ahdistaa, olet sentään elossa” tai ”älä valita että sulla ei ole aikaa johonkin, onhan sulla, sä vaan valitsit tehdä jotain muuta sillä ajalla”. Usein hän myös ranttaa Instastoreissa sitä, kuinka ihmiset tuhlaavat aikaa ja kuvittelevat että sitä on rajattomasti. Hän itse kokee sen niin että ”en ole tulossa takaisin, joten on pakko käyttää joka hetki siihen että tekee jotain mikä vie eteenpäin”. ”Mitä sitten jos olet päivätöissä, sinulla on aikaa klo 18 ja 24 välillä tehdä mitä haluat”. Niinpä, kutsuuko sohva vai joku ylevämpi tekeminen. Tunnustan että kyllä se sohvakin usein kutsuu mutta ei onneksi aina : )

Image-103 copy.jpg

Usein pelkkä mukavuudenhalu ei ole se ainoa syy, miksi unohdamme kuolevaisuutemme emekä tee sitä mitä haluamme. Ei tehdä, koska pelätään hulluna mitä joku muu sanoo jos aloitan tekemään tätä tai tuota eikä pelkästään noin, vaan siellä on lisäksi joku syy taustalla mikä on se oikea pelon aiheuttaja ja usein se liittyy kokemukseen omasta itsestä ja vajavaisuudestaan. On joko liian vanha, nuori, vääränkokoinen, liian tyhmä, liian tavallinen, ei tarpeeksi kaunis, liikaa tai liian vähän mitä vaan, mikä aiheuttaa sen reaktion päässä että ”enhän minä nyt voi”. Olemme asettaneet itsemme tiettyyn muottiin, mistä ei saa poiketa tai alkaa ahdistaa ja hävettää. Siitä muotista pitää rikkoa itsensä ulos, koska elämä muotissa on onnetonta ja elämä muotin ulkopuolella on ei ehkä helppoa mutta saa sinut eloon ja onnellisemmaksi.

Usein juuri ne asiat joita emme uskalla toteuttaa, voisivat rikkoa sitä muottia ja vapauttaa meistä ihan uudenlaista energiaa olla omia itsejämme, sellaisia kuin parhaimmillamme olemme. Mitä sillä on väliä jos se mitä haluamme tehdä ei sovi jollekulle toiselle. Maailma on täynnä kritisoijia ja arvostelijoita jotka eivät itse saa muuta aikaiseksi kuin muiden kritisoinnin ja arvostelemisen, usein koska eivät itse uskalla tehdä sitä mitä haluavat. Niin juuri, kritisoijat pelkäävät ja ovat onnettomia ja siksi haluavat, että sinäkään et saa tehdä mitään kivaa mitä oikeasti haluat, jolloin kaikilla on tasapuolisesti tyhjä ja kurja olo. Reilua eikö.

Image-102 copy.jpg

Tässä on kaksi mahdollisuutta. Jatkat ainoan elämäsi tuhlaamista muotissa jossa et viihdy ja huomaat pian olevasi eläkkeellä ja miettiväsi mihin se elämä oikein meni? Tai sitten voit olla vähät välittämättä siitä mitä joku muu ajattelee tekemisistäsi ja valita sen tien, että tunnet olevasi elossa, jopa onnellinen. Elämän kuuluu olla hauskaa ja se on meistä itsestämme kiinni onko se! Jos upean elämän hintana on pari marisijaa valinnoistasi, eikö se ole kuitenkin sen arvoista jos saa tehdä sitä mitä haluaa, eikä elää muiden oikkujen mukaan? Usein myös käy niin että kun alkaa tekemään mitä haluaa, löytää samanhenkisiä ystäviä joilta saa tukea uusille valinnoilleen. Moni on toki jo tyytyväinen elämäänsä sellaisena kuin se on ja se on hienoa. Moni ei ole, mutta ei välttämättä halua edes ajatella vaihtoehtoja paremmasta. Vaatihan se jossain määrin rohkeutta toimia eri tavalla kuin ennen.

Päätin itse tänään että jos haluan tehdä jotain hassua, hölmöä, teiniä, vanhanaikaista, uudenaikaista, outoa niin sittenhän teen, mitä väliä! Jos se ilahduttaa ja innostaa aidosti mua itseäni, niin sitten teen aina, kyseenalaistamatta voinko! Tee sinäkin! 

Image-97 copy.jpg

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *