Operaatio Kutistuminen

Ihan liian nestepitoisen ja railakkaan vapun jälkeen oli hyvä aloittaa vielä-ehtii-kesäkuntoon-2015-projekti, eli karppaaminen. Oon pari kertaa aikaisemminkin kokeillut vähähiilihydraattista ruokavaliota, mutta koska tulokset jäi tuolloin hyvin pieniksi, aloin suht nopeasti syömään taas hiilihydraatteja. Tällä kertaa tilanne on onneksi hieman eri, koska meitä on neljä ihmistä mukana tässä hommassa! Viikon ajan ollaan viestitelty toisillemme kysymyksiä, tsemppejä, ihmettelyjä ja onnistumisen tunteita, eli vertaistuki toimii tällä saralla loistavasti. 🙂

 

there-it-is.jpg

 

Miksi mä sitten ylipäätään halusin lähteä mukaan tähän rumbaan? Viimeisen puolen vuoden aikana kurkusta alas laitetut ruuat ja juomat on taas nostanut hieman elopainoa, tuonut kroppaan jäätävän turvotuksen ja nostanut himon hiilihydraatteja kohtaan todella suureksi; olisin voinut päivittäin syödä kasan sipsejä, karkkia, suklaata, jäätelöä… you name it. Peilistä katsoi takaisin henkilö, joka keikkui koko ajan normaalipainon ja lievän ylipainon välillä ja jota ahdisti tuleva kesä suunnattomasti ihan vain sen takia, että kuumuudessa liikkuminen tulisi olemaan tuskaista. Henkilökohtaisena tavoitteena on pudottaa painoa noin 6-8 kg ja päästä eroon ainaisesta turvotuksesta ja sokerinhimosta. Samaan syssyyn pidetään pienimuotoinen tipaton toukokuu, joten sitäkään kautta ei tule haalittua mitään ylimääräistä kroppaan! Kahden viikon ajan olisi nyt siis tarkoitus jättää päivittäiset hiilihydraatit alle 20 gramman ja sen jälkeen alkaa pikkuhiljaa niitä nostamaan. Lopullisena tavoitteena olisi löytää itselle sopiva hiilihydraattimäärä, jonka kohdalla paino ei nouse eikä laske, eli tavallaan tästä vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta tulee siis elämäntapa. 🙂

 

painonpudotus.jpg

 

Kokemuksia ensimmäiseltä karppausviikolta? Ruuat ovat olleet yllättävän hyviä ja täyttäviä: aamiaiseksi kananmunaa, avokadoa ja juustoraastetta, päivälliseksi/lounaaksi pekonilla käärittyä parsaa, kanasalaattia majoneesilla, grillimakkaraa- ja pihvejä, karppipizzaa, kalaa ja salaattia, juustolla täytettyjä herkkusieniä jne. Nam. Nälkä on pysynyt hyvin poissa ja päivän aikana ei tule enää syötyä yhtä monta kertaa kun aikaisemmin. Pari päivää meni pienessä sumussa ketoosin iskeytyessä päälle, mutta muuten olo on ollut aika mainio! Motivoivana tekijänä on ollut nesteiden liikkeelle lähtö ja sitä seurannut ”alkukutistuminen”: vaaka näyttää 1,3 kg vähemmän kuin maanantaina ja senttejä on ympäri kroppaa lähtenyt 7,5. Olo on erittäin optimistinen ja karppausviikko nro 2. alkaa oikein positiivisin mielin! Tulevalla viikolla on kuitenkin yksi haasteellinen hetki, nimittäin kotikotona vierailu. Jostain syystä meidän perheen jääkaappi huutaa aina mun nimeä ja aikaisemmin sen kutsuun on tullut vastattua ihan liian helposti. Pitää siis ennen kyseistä vierailua koukata ruokakaupan kautta ja ostaa iso kasa itselle sopivaa ruokaa, jos se vaikka ehkäisisi ei-sallittuja ruokahimoja. 😉

Mukavaa sunnuntaita ja alkuviikkoa Sulle!

(kuva 1 täältä ja kuva 2 täältä)

 

 

Hyvinvointi Liikunta Mieli

”Minua suurempi sana on Me”

Tää vuosi on alkanut aika raskaasti ihmissuhdekiemuroiden, työn ja koulun yhdistämisen sekä noista kaikista johtuvan tappoväsymyksen takia. Tunteet on monena viikkona peräkkäin ollut pinnassa ja viikonloppuisin (sen sijaan, että oikeasti lepäisi) harmaa mieli on tullut helposti turrutettua alkoholilla. Onneksi omalle kohdalle on osunut äärettömän tiivis piiri rakkaita ihmisiä, joiden kanssa keskusteleminen on saanut ajatukset selkenemään ja jotka ovat olleet tukena vaikeina hetkinä. 

 

sulka.jpg

 

Viimeiset pari viikkoa on onneksi mennyt paljon iloisemmissa fiiliksissä ja se on seuraavien tekijöiden ansiota:

1. Elokuussa alkava ja melkein puoli vuotta kestävä työssäoppimisputki vaatii sen, että irtisanoudun töistä. Tällä viikolla sain viimein päätettyä irtisanoutumispäiväni ja sen ansiosta saan myös hieman pidemmän kesäloman! (Töitä ja työpaikkaa tulee kylläkin ikävä, nyyh)

2. Poikaystävä. Tai avomies. Tai kihlattu. Millä termillä kyseistä henkilöä nyt voikaan kutsua 🙂 Molempien tyhmät jutut ja niille nauramiset. Lämpö ja läheisyys. Yhteiset aamukahvi- ja leffahetket. Parasta. <3

3. Bussilippujen ostaminen serkun ylioppilasjuhliin! Oma suku asuu Itä-Suomessa ja noita rakkaita ihmisiä tulee nähtyä ihan liian harvoin, joten juhlien osuminen tähän saumaan on mah-ta-vaa! 

4. Vappu, puistopiknik, ystävät, skumppaa.. tarvitseeko tätä perustella sen enempää? 😉

 

aurinko.jpg

 

Maaret Kallio kirjoitti hienosti blogissaan elämän kolhuista ja siitä, että jokainen meistä tarvitsee vierelleen toista ihmistä. Tämän vuoden puolella tuo läheisten läsnäolo on tullut entistä tärkeämmäksi seikaksi ja tulen olemaan ikuisesti kiitollinen näistä turvavyö-ihmisistä, joita oon ympärilleni saanut. Pus teille muruset.

Rauhallista ja ihanaa vappua kaikille!

”Lempeän ihmisen turvavyössä iskut eivät työnny yhtä syvälle ja toipuminen törmäyksistä on nopeampaa. Tiedekin sen allekirjoittaa: Rakastava yhteys toiseen ihmiseen korjaa meissä olevia säröjä. Minua suurempi voima on Me.” (Maaret Kallio)

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään Syvällistä