”Minua suurempi sana on Me”

Tää vuosi on alkanut aika raskaasti ihmissuhdekiemuroiden, työn ja koulun yhdistämisen sekä noista kaikista johtuvan tappoväsymyksen takia. Tunteet on monena viikkona peräkkäin ollut pinnassa ja viikonloppuisin (sen sijaan, että oikeasti lepäisi) harmaa mieli on tullut helposti turrutettua alkoholilla. Onneksi omalle kohdalle on osunut äärettömän tiivis piiri rakkaita ihmisiä, joiden kanssa keskusteleminen on saanut ajatukset selkenemään ja jotka ovat olleet tukena vaikeina hetkinä. 

 

 

Viimeiset pari viikkoa on onneksi mennyt paljon iloisemmissa fiiliksissä ja se on seuraavien tekijöiden ansiota:

1. Elokuussa alkava ja melkein puoli vuotta kestävä työssäoppimisputki vaatii sen, että irtisanoudun töistä. Tällä viikolla sain viimein päätettyä irtisanoutumispäiväni ja sen ansiosta saan myös hieman pidemmän kesäloman! (Töitä ja työpaikkaa tulee kylläkin ikävä, nyyh)

2. Poikaystävä. Tai avomies. Tai kihlattu. Millä termillä kyseistä henkilöä nyt voikaan kutsua :) Molempien tyhmät jutut ja niille nauramiset. Lämpö ja läheisyys. Yhteiset aamukahvi- ja leffahetket. Parasta. <3

3. Bussilippujen ostaminen serkun ylioppilasjuhliin! Oma suku asuu Itä-Suomessa ja noita rakkaita ihmisiä tulee nähtyä ihan liian harvoin, joten juhlien osuminen tähän saumaan on mah-ta-vaa! 

4. Vappu, puistopiknik, ystävät, skumppaa.. tarvitseeko tätä perustella sen enempää? ;)

 

 

Maaret Kallio kirjoitti hienosti blogissaan elämän kolhuista ja siitä, että jokainen meistä tarvitsee vierelleen toista ihmistä. Tämän vuoden puolella tuo läheisten läsnäolo on tullut entistä tärkeämmäksi seikaksi ja tulen olemaan ikuisesti kiitollinen näistä turvavyö-ihmisistä, joita oon ympärilleni saanut. Pus teille muruset.

Rauhallista ja ihanaa vappua kaikille!

”Lempeän ihmisen turvavyössä iskut eivät työnny yhtä syvälle ja toipuminen törmäyksistä on nopeampaa. Tiedekin sen allekirjoittaa: Rakastava yhteys toiseen ihmiseen korjaa meissä olevia säröjä. Minua suurempi voima on Me.” (Maaret Kallio)