Hei hei aavistuksen raskassoutuinen kukon vuosi! En ole vielä katsonut mikä vuosi seuraava on, mutta oletettavasti vähemmän ravistelevia hetkiä tiedossa. Ainakin aion vältellä niitä, pysyä piilossa.

Lounaalla bouillabaissea. Kuinka moni jättää tilaamatta ko. keiton miettiessään miten se lausutaan? Kuuntelin höristelemättä korviani viereisten pöytien keskusteluja rahaliikenteestä, säästä ja lapsenlapsista. Ah mikä hetki, olla ottamatta osaa näihin keskusteluihin, istua yksin ja syödä. Ja yrittää näyttää siltä etten kuuntele.

En ymmärrä tätä, päässäni soi edelleen ja aina Eppu Normaali ja A-lala-lala-long-biisi. Onko tämä joku viesti?

Kahvihuoneeseen ilmestyy aina uudestaan sitruunanmakuisia vohvelikeksejä. Kuka niitä tuo tai syö on mysteeri. Varmaan sama ihminen joka levittelee laminoituja lappuja joka paikkaan. Kuulin kyllä huhun, että laminoiminen on koukuttavaa. Välillä laminointikonetta etsitään, eli tämä joku lähettää sähköpostia vastaanottajana Ryhmä kaikki sähköpostikäyttäjät.

Jokaisella on joku pikku hiihtostudio pystyssä. Curlingin aikaan ruudut ovat vain äänettömällä, vimmattu harjaus vain käynnissä.

Curlingin kivi on aina jotenkin saatu ujutettua joka ikiseen ristikkoon. 

Työtoverini on hohhailija ja huokailee paljon. Mietin milloin hän on aloittanut sellaisen. Voiko huokailu tarttua?

Yritin pitää edes yhtä sokerittomampaa päivää, mutta sitten näin miehen syömässä jäätelöä ja toisen miehen metrossa jolla oli irtokarkkeja paperipussissa. Olisin halunnut nähdä mitä hän oli valinnut. Pussi oli revitty pienemmäksi, järjen ihminen. Leipomon vitriinissä kaikki kuorrutteet näyttivät vaaleanpunaisemmilta kuin koskaan ja jopa perunaleivos houkutteli (joka on kyllä hyvä mutten koskaan himoitse sitä (vrt da capo)).

Illalla elokuviin! -> Call me by your name