Olen tämän alkuvuoden yrittänyt pärjätä ainoastaan puhelimeni kalenterilla. Alkuun (kun olin vielä lomalla…) se toimikin ihan hyvin. Viime aikoina olen unohdellut kirjoittaa siihen menot, ja nekin jotka olen muistanut kirjoittaa olen unohtanut lukea. Ei sinällään yllättävää henkilöltä joka on jo vuosia ollut pahasti koukussa ihan siihen perinteiseen kalenteriin jossa on paperisivut ja tylsät mustat kuoret.

Tänään kun kolmatta perättäistä maanantaita raahustin kouluun klo 17:40 ja löysin kolmatta kertaa tyhjän luokan, päätin, että on aika luovuttaa ja ostaa ihan perinteinen kalenteri. En pysy perillä kännykkäni avulla, koska en muista sieltä mitään tarkistaa. C7 palvelee minua muuten ihan täydellisesti, mutta tässä asiassa emme ole ihan samoilla linjoilla.

Kalenterit ovat usein tylsän näköisiä ja jotenkin ankeita, päätin nyt etsiä jotain muuta. Muistin viime vuoden puolella nähneeni työkaverini pöydällä Paulo Coelhon kalenterin, aiheena taisi tuolloin olla rakkaus… Olen aina pitänyt Coelhon tavasta kirjoittaa ja ajatella, tuoda sanoina vastauksia ajatuksiin joita on itse ollut vaikeaa pukea sanoiksi.

Löysin Coelhon kalenterin vuodelle 2011 Suomalaisesta Kirjakaupasta ja sen aiheena tänä vuonna on viisaus. Kalenteri on kuin taideteos. Sen lisäksi, että siitä löytyy ajatuksia herättäviä tekstejä, se on kuvitettu upeasti. Kuvat ovat Catalina Estradan. Värikästä, räiskyvää, mutta silti jotenkin rauhallista ja symmetristä.

Katsotaan kuinka vuosi tämän kanssa sujuu 🙂