insomnia

Mikä ihme on kun uni ei tule? Ainakaan silloin kun sen kuuluisi tulla… Miten on mahdollista, että yöllä valvottaa vaikka olisi kuinka väsynyt? En koe olevani erityisen stressaantunut, masentunut tai muutenkaan epätasapainoinen…mutta kun ei nukuta niin ei nukuta. Tätä on jatkunut jo pari kuukautta enkä voi oikein muuta kuin ihmetellä. Onneksi päivärytmini on antanut periksi satunnaisille päiväunille, aamu-unille ja ylipäätään nukkumisille erikoisina aikoina.

Olen lueskellut aiheesta paljon, ja helpottavaa on tietää, että unettomuus on melko yleistä varsinkin naisilla (yleensä tosin iäkkäillä). Mahdollisia syitä on lukuisia, mutta oman ”ongelman” tunnistaminen onkin sitten hankalampaa. Lähinnä voisi olla tällainen jonka löysin:

Noin joka kuudennen jatkuvan unettomuuden taustalla on nk. primaarinen unettomuus, joka on rakenteellinen ominaisuus ja ilmenee jo lapsuuden aikaisena unettomuutena.  

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00534 

Unettomuutta esiintyi minulla nimittäin myös kun olin pieni. Ei suinkaan tällaisissa mitoissa kuin nyt, mutta toisinaan silti.

Nyt aion aloittaa perehtymisen unettomuuden itsehoitomenetelmiin, josko niistä olisi apua. En missään nimessä halua minkäänlaista unilääkitystä, joten luonnolliset keinot kunniaan. Tuolta linkittämältäni sivulta löytyy pajon lisää tietoa, joten jos Lilyssä on muitakin samanmoisen pulman kanssa kamppailevia, kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa!

 

Hyvää yötä kaikille <3

Suhteet Oma elämä Hyvä olo Ajattelin tänään

ystävät = parhautta

Ystävät… On vaikea pukea sanoiksi ystävien merkitystä ja tärkeyttä, rakkaudesta puhumattakaan. Vaikka toisinaan on ihanaa olla ihan yksin, omassa rauhassa, ovat silti ystävät korvaamattomia.

On onni, että olen saanut tutustua aivan upeisiin ihmisiin. Minulla on 5 todella läheistä ystävää, ja paljon kavereita ja tuttuja. Viisi on mielestäni paljon…olisin onnellinen jo yhdestä. On helpottavaa tietää, että tukena on rakkaita ihmisiä niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Elämän varrella on ollut tilanteita, joissa on tuntunut siltä että taivas putoaa päälle, toisaalta on myös hetkiä jolloin onneaan haluaisi kuuluttaa koko maailmalle. Niissä kaikissa hetkissä ystävät ovat seisoneet rinnalla, pitäneet kädestä ja itkeneet tai nauraneet yhdessä mun kanssani.

Puhelu tai tekstiviesti ystävältä saa hymyn huulille, parasta on kun ystävä soittaa vaikkei olisi edes asiaa, ihan vaan rupatellakseen ja kysyäkseen mitä kuuluu. Kahvihetket, maailmanparannukset viinilasin(/pullon) ääressä, lenkit yms ystävän kanssa ovat asioita joista en mistään hinnasta luopuisi.

Toisinaan aina mietin, että miten voisin olla ystävilleni yhtä hyvä ystävä, kuin mitä he ovat minulle. Teen parhaani…olen paikalla kun joku tarvitsee, halaan, kuuntelen, pidän kädestä. Tärkeintä on kuitenkin rakastaa ja arvostaa, siihen tiedän pystyväni.

Toivottavasti kaikilla on joku, jonka kanssa voi jakaa kaiken, ihan kaiken. Muistetaan arvostaa ystävyyttä ja kertoa ystäville tarpeeksi usein kuinka paljon he merkitsevät <3

Suhteet Ystävät ja perhe Mieli Ajattelin tänään