Tämä viikko on ollut selvästi parempi. Sain kontaktin -missäs muualla- kuin facebookissa kanssasisariini. ”Meshsisters” kutsun heitä. On todella upeeta, että ihmiset toisella puolella maailmaa, USAssa, Englannissa, Hollannissa, Skotlannissa ym kirjoittavat minulle tietoa ja neuvoja, kuinka edistyisin asiassani jotta lääkärit saisivat tietoa ja minut saataisiin kuntoon. Kamala masennus alkaa hellittää kun tiedän nyt, että Euroopassakin on lääkäri, tai muutama, jotka osaisivat vaativan tähystysleikkauksen suorittaa niin, etten menisi enempää rikki. Onneksi peruin ensiviikolle varatun avoleikkauksen. Sen avulla riskit olisivat olleet todella mittavat kun kaikki kasvaneet kiinnikkeet olisi pitänyt vata matkalla lantion takaosaan. On niin helpottavaa kun iso joukko naisia tietää, mistä on kysymys, mitä apua voi saada ja kuinka taistella oman terveytensä takaisinsaamisesta. 

Mun matka alkoi 20.5.2014 kun lääkärini leikkasi minut ja siinä leikkauksessa sattui ”arviointivirhe”, joksi hän kutsui leikkausvirhettään. Leikkausvirheen seurauksena sisälleni asetettu verkko repi virtsarakkooni ison reiän sekä tuhosi toisen virtsatiehyeen. Oli vaikea puhua näistä asioista kun kaikki toimi aina kiitettävästi. Kun oli vessahätä, kävi vessassa. Rakko tyhjeni eikä ollut kipuja. Kaikki oli normaalia. Huomautan, että  monesti synnyttäneillä naisilla saa suurien lasten synnyttäminen aikaan virstankarkailua eli inkontinenssia. Se ei ole mikää pieni asia silloin kun paikat ei toimikaan kuten pitäisi. Virtsateiden toimimuuteen kuolee tosi nopeasti. Minun virtsatiehyeni oli melkein tukossa ja aiheutti suunnatonta kipua ennenkuin tutkimuksessa selvisi, mikä kivun aiheutti. Ihminen on aivan toimintakyvytön tuskissaan. Ei muuta kuin 2 viikon sisällä toinen leikkaus, joka piti tehdä avoleikkauksena 14 tikin kiinnityksin alavatsaan. Tikit kiristävät vieläkin. Rakon reikä saatiin korjattua sekä uusi tiehye rakennettua, niitähön pitää olla kaksi. Kuitenkin 2-4-6 viikon jälkitutkimuksessa todettiin, että rakossa oli vielä pieni reikä.Tämän vuoksi katetrin pitämistä edelleen jatkettiin.Eihän siinä mitään katetrissa, jos se pysyisi paikallaan eikä olisi tuskallista. Mutta kesällä 2014 makasin paikallani sohvalla kun oienikin liikahdus sai katetrin liikkumaan ja tuska oli suuri. Myöhemmin urologi totesi että kas kun ei gynekologi laittanut heti katetria läpi niin kivuilta olisi säilytty. Mitäs se jälkiviisaus aiheuttaa. No lopulta heinäkuun lopulla katetri otettiin pois kun reikä oli kasvanut umpeen. Elokuussa sitten taiteiden yönä pääsin ensimmäisen kerran koko kesänä liikkelle ja ajelimme stadiin nauttimaan kesäisestä ilmasta. Heräsin painajaisunestani.