KOKKARIKERTOMUS
Huhuh kun vieläkin meinaa hengästyttää viikonloppu (kai on vielä ihan ok puhua viikonlopusta?). Starttasin perjantain ponkaisemalla ylös jo viideltä ja pakkailin summamutikassa kamoja kassiin. Illalla oli luvassa astetta hienommat juhlat upseerityyliin Hämeenlinnassa ja itsehän jätin mekkovalinnan huoletta samalle aamulle. IC:n työskentelykopperoon olin sentään varannut lipun jo edellisenä iltana. Nelly.comin vakuumipakattu mekko osoittautui lopulta ainoaksi juhlan luonnetta edes jotenkin kunnioittavaksi mekkovaihtoehdoksi pituutensa vuoksi, joten se sai luvan kelvata. Onneksi se oli myös rypistymätöntä ihmemateriaalia (tricóo), joten sinne se sujahti laukunpohjalle korkkareiden, meikkien ja lämpörautavalikoiman sekaan.
Kun työpäivän jälkeen pääsin kamoineni metroon ja kohti juna-asemaa sain puhelimeeni viestin mieheltäni, että jotain oleellista hänen sotilaallisista juhlavetimistään vielä uupuu ja josko minä voisin käyttää tämän 18 minuutin luppoaikani tämän pienen, mutta merkittävän asusteen metsästämiseen. Tyydyn toteamaan, että sijani ”kaikkien aikojen vaimot”-listauksessa on parasta olla hyvä – disaster averted.
Noh junassa duuneja, Hämeenlinna kuulutettiin jo hetken päästä ja asemalta kamat kainalossa hotelliin. Meikit naamaan, vähän duuneja, lisää meikkiä, taustalla Salkkareiden uusinnat, sukkahousut hajos – äh, vielä vähän duuneja, päällyslakat kynsiin ja menoks! Työviikon jälkeen kaiken tämän jaksoin ajatellen, että kohta pääsee istumaan, syömään ja nauttimaan hyvästä seurasta. Kun juhlapaikalla huomasimme, että luvassa ei olisi niinkään istuva illallinen, vaan kokkarit pienine maistelupaloineen, alkoi jalkani huutaa villasukkien perään, joiden syleilyssä ne tuohon aikaan perjantaisin jo ovat. Onnistuneet viinivalinnat saivat kuitenkin sisäisen kotihiireni ininän vaikenemaan ja meno jatkuikin lähes aamuun jammaillen. Ja sitäpaitsi seura oli mitä mainiointa!
Aamulla keräsimme itsemme hotelliaamiaisen kautta välikuolemapäikkäreille, joiden jälkeen jaksoimme juuri ja juuri lähteä ajamaan kohti Helsinkiä. Ehdinpä piipahtaa myös yhdessä ihanassa putiikissa, jonka löysin aivan hotellimme vierestä. Mukaan tarttui tämmöinen ihanuus tuliaiseksi.
Kyllä välillä kannattaa pyörähtää vähän uusilla nurkilla – kotiin on sitten aina kiva palata. <3
Minkäslaisia hurjia viikonloppuseikkailuita sulla oli? :)
Suski