ARKIPAKOILUA

Voihan maanantai sentään! Kyllä sen tuntee selkäpiissä, kun viikon ensimmäinen päivä on kahlattu maaliin. 

Kun pääsin kotiin, mua katsoi eteisen peilistä joku pingviinin ja tarhapöllön hybridi. Osasyy tähän kaameuteen oli varmasti hiuksia möyhinyt tuuli ja huppuvuorautuminen. Näytin todellakin siltä, miltä maanantai tuntuu – se ei ole kaunista. 

Tein oitis päätöksen, että asialle on tehtävä jotakin. Seuraavaksi suuntasimmekin kohti lähimpää superhyperkauppakeskuskompleksia keksiäkseni jotain kivaa piristystä synkeään ja sääoloille alttiiseen ulkoasuun, miksei sisäasuunkin. Mukaan tarttuikin mukava kasa vaatteita, mutta ulkoasu jäi vielä apgreidaamatta. No, jotakin sentään.

Ja kuin ihmeen kaupalla hyppään jutussani nyt minnekäs muualle, kuin New Yorkiin! En pistäis pahitteeksi jos pääsisin nyt semmoselle sopivan mittaiselle pyrähdykselle tuonne kaiken siistin tekemisen ja olemisen peruslähteille.  Jos joku asia mua ikinä määrittää, niin se on alituinen kaipuu NYCiin. Ollaan onneksemme päästy viettämään siellä H:n kanssa ihan mukavasti aikaa ja aina sinne haluis vaan uudestaan. Oon oikeestaan aika ihmeissäni, miten tää asia tuli vasta nyt esille, vaikka johan tässä on jo ainakin viis postausta takana! Mitä kummaa! Ja vaikka aasilla ei ollutkaan siltaa tässä jutussa, niin onpahan sentään kivoja maisemia. 😉 

Nää kuvat on meidän syyskuiselta honeymoonilta. Tulen takuulla tuuttaamaan kuvia kyseiseltä reissulta vielä kyllästymiseen asti, odotas vaan. 

Olkoon NYC-fiilistely nyt tän illan piristys uusien kledjujen ohella. Ehkei pöllömpi maanantai sittenkään.

Onko siellä NYC-diggareita kuulolla?

<3 Suski