ARKEA & BRUNSSEJA
Että mitähän sitä on viime viikko pitänyt sisällään? No ainakin töitä lähi- ja etätyyppisenä, kipeilyä, ihania ihmisiä, uusia makuja ja rentoilua.
Ihanan työni vuoksi harrastan nykyään julkisissa kulkuvälineissä istumista ja se viekin yllättävän ison biitin päivästäni arkisin. Tarvittiin siis jotain tekemistä näille välimatkoille, jotka yleensä vietän joko koomassa tai vielä ihan vähäsen työjuttuja tehden. Oman elämänsä chattijuontajat tarjoilevatkin väsyneelle työmatkaajalle kansanviihdettä parhaimmillaan; olen aivan tolkuttoman koukuttunut periscopeen. Ja miten muka muuten voisinkaan ylläpitää tietämystäni torinolaisista kääriliinoista, kengäntaonnan jalosta taidosta, miesihmisten meikkivinkeistä ja luoja ties mistä! Seuraava askel matkallani hc-periscooppaajaksi (periscopettajaksi?) onkin se, kun alan taltioimaan työmatkaani jonnin joutavuuksia tuhahdellen ja hiuksia näpräillen. Toivottavasti siihen on vielä matkaa.
Niin ja hei! Päätin pari viikkoa sitten tuoda brunssikulttuurin takaisin omiin viikonloppuihini. Molempina viikonloppuina mut on löytänytkin paikan tunnelmallisimmasta kulmasta minttutee tai espressokuppi (espressoa saa ylenssä kofeiinittomana!) kädessä valmiina valloittamaan noutopöydän. Suhtaudun näihin kolmenkympin aamiaisiin lähtökohtaisesti skeptisesti, mutta kyllä välillä osuu napakymppiin. Näin kävi toissaviikolla, kun pääsin vihdoin ja viimein kokemaan paljon ylistetyn Sandron vege-elämyksineen. Seuraavan kerran aion lähteä sinne teltan kanssa, enkä tule enää takaisin, 10+. Brunsseissa on myös se hyvä puoli, että pääsee hyvällä verukkeella tapaamaan kaikkia rakkaita ihmisiä, joita ei arkisen kiireen keskellä aina ehdi nähdä.
Otan mielelläni vastaan hyviä brunssipaikkavinkkejä – niin jos vaan maltat ilmiantaa viikonloppuaamujesi parhaat piilopaikat. 😉
Voimia työviikkoon! <3
Suski
