Ihanaa aurinkoista huomenta! Joillekinhan tämä on kylläkin jo iltapäivä: ulkona on puuhattu jo useampi tunti ja ensimmäinen lämmin ateria syöty. Itselleni sunnuntai on yleensä rento lepopäivä, jolloin nukun ainakin sataan. Jos toinen silmä yrittää herätä jo ysin maissa, niin pakotan sen kiinni ajattelemalla viidellä alkavia herätyksiä, joita odottaa edessä taas viisin kappalein ennen seuraavaa mahdollisuutta nukkua pitkään.

Toki aina ei tarvitse nukkua pitkään, kunhan saa määrällisesti paljon unta. Tämä toki edellyttää sitä, että malttaa mennä viikonloppuiltaisinkin aikaisin nukkumaan, eikä jää tapittamaan jo alkuillasta aloittamaamme Downton Abbey -maratonia. Mutta kukapa sen voisi kylmästi vain painaa pauselle tietämättään milloin lie seuraavan kerran pääsee taas katsomaan sitä (usein kylläkin jo seuraavana aamuna). En minä ainakaan! Itsellänihän on jo round 2 menossa kyseisen sarjan kanssa, mutta aikaa on kulunut sen verran mukavasti ensimmäisestä katselukerrasta, että olen ihan yhtä shokissa juonenkäänteistä kuin DA-ensikertalainen H:kin.

Vilkaisin vahingossa otsikkoa ja se taisi lupailla jotain ihan muuta, kuin ”elämäni univelkaisena Downton Abbey -addiktina” -kirjoitukseni on tähän mennessä lunastanut. Siispä nyt niitä ihania löytöjä, joita olen viime aikoina napsinut sieltä sun täältä kotia koristamaan. Nää on just näitä, jotka saa huutamaan hiljaa mielessä ”score!”, kun kävelee paperikassin kanssa kaupasta ulos.

Pyörähdettiin ennen joulua Tukholmassa ja NK:lta tarttui mukaan Lexingtonin klassinen tähtikuvioitu keittiöpyyhe. Tiedättekö sen tunteen, kun on edennyt elämässä siihen vaiheeseen, että on oppinut arvostamaan laadukasta keittiöpyyhettä ja tulee mieluummin kotiin sen seuraksi, kuin lähtee perjantaina after workeille. Tää on just semmoinen keittiöpyyhe, (scår!).

Pyydettiin tänä jouluna joululahjaksi pelkästään kotiin liittyviä asioita ja niitähän me myös saatiin. Yksi tervetullut lahja oli Iittalan (minkäs muun) Kastehelmi-lautaset. Perjantain täsmäiskukäynnilläni löysin samaisia lautasia vielä pari lisää, joten nyt näistä voi tarjoilla illallisen jo vähän isommallekin poppoolle (näistä irtosi käytännöllisyyttä ja hintatietoutta ilmentävä hillitty score!). 

Samalta reissulta löytyi nämä Kastehelmi-tuikkukupit. Klassiset, kauniit, perinteiset ja nyt myös edulliset. Tämä oli kaikkien aikojen löytö. Oikeastaan ei siinä paljon omia aarteenmetsästystaitoja tarvittu, kun kanta-asiakasmeilin ensimmäinen kohta huusi tätä tarjousta. Kaikkien aikojen määrätietoisin mainokselle uhrautuminen siis.

Saattaa käydä jo vähän yksitoikkoiseksi, mutta myös seuraavien ihanuuksien pohjassa lukee Iittala. Aarikan muotokieltä epäilyttävästi muistuttavat Nappula-kynttilänjalat oli pakko tuoda meille asumaan, sillä joku oli vahingossa jättänyt ne joulun jälkeen alelaariin makoilemaan. Mikä pelastus!

Ja nyt kun kodin pienistä kivuuksista puhutaan niin voisin nostaa esiin vielä yhden jutun, joka ei kylläkään ole mikään löytö. Tajusin nimittäin, että jos hyasintista leikkaa kukinnat pois ja asettaa sen neutraaliin lasiastiaan, niin se menee ihan hyvin vaikka narsissin lehdyköistä ja muistuttaa etäisesti keväästä. Enpä siis heittänyt sitä vielä pois, vaan se pääsi jatkoajalle. Katsotaan, miten se suhtautuu uuteen rooliinsa.

Tämmöisiä tänään. Nyt sohvalta huuteleva karvakaverimme Otto haluaa lähteä tutkimaan lumihankia, joten taidan lähteä mukaan.

Leppoisaa sunnuntaita<3

Suski