Olen niin onnellinen. Onnellinen nainen. Kuuntelin lauantaina juhlissani kuinka entuudestaan tuntemattomat ihmiset solmivat ystävyyssuhteita. Voiko olla mitään kauniimpaa kuin se, että ojennat kätesi ja toinen tarttuu siihen silmiin katsoen. Myhäilin mielessäni iloisen puheensorinan kantautuessa keittiöön. Klik.

Ennen juhlia stressasin, olin hermona, huusin ystävälleni puhelimeen ja panikoin. Entä jos kakku olisi liian kuivaa, tai mitä jos joku tajuaisi sen että heitin sitruunabrowniesit roskiin sillä ne jäivät keskeltä niin raa’aksi, että kumotessa puolet komeudesta jäi tahmaiseksi tahnaksi vuokaan? Siinä vaiheessa kun avasin ensimmäiselle vieraalle oven lauantaina ja koti oli imuroimatta, silmät meikkaamatta ja hiukset laittamatta tajusin sen, että sillä ei ole mitään väliä. Kun koti on täynnä rakkaita, millään muulla ei ole merkitystä, ei sillä oliko mulla ripsiväriä, kiharoita hiuksissa, silitettyä mekkoa tai pölyä lattialla. Klik.

Kerroinko, että pöytäliinana oli silittämätön lakana koska en paniikissa löytänyt pöytäliinaa. Klik.

Kun ilta vaihtui yöksi olin kuullut lauseen ”Sulla on ihania ystäviä, kiva vihdoinkin saada kasvot kaikille nimille” monen monta kertaa ajattelin, että olen varmasti maailman onnekkain tyttö. Minulla on kaikki mitä ikinä voin toivoa. Mietin myös yötaivaalle katsoessani kuinka se onkaan totta, että samanlaiset ihmiset usein vetävät toisia samanlaisia puoleensa. Klik.

Aamulla heräsin tähän näkyyn. Voiko olla mitään kauniimpaa kuin hyvien juhlien jälkeiset jäljet. Likaiset viinilasit, proseccopulloja, ruusujen tuoksua, suklaatahroja, mutteripannu ja yöllä viimeiseksi riisuttu kello. Klik.

Sunnuntaina nähty kyltti, joka tiivisti viikonlopun fiilikset. Just näin. Näin se menee. Simple as that. Tästä elämässä on kyse. Rakkaudesta. Ystävyydestä. Kaikesta siitä, joka mahtuu jokaisen vuoden, kuukauden, viikon, päivän ja tuntien väliin. Niistä hymyistä, itkuista, jaetuista hetkistä, yhteisestä matkasta.

Klik, klik, klik. Tiedättekö sen laitteen millä lentoemännät laskevat lentokoneessa olevat ihmiset ennen lähtöä. Klik, jokaisen ihmisen kohdalla, klik. Minulla oli sellainen lauantaina. Klik, joka kerta kun huomasin hymyileväni onnesta tai ajattelevani, että olen maailman onnekkain, jokaisesta iloisesta ajatuksesta. Klik. Jokaisesta ihmisestä, jokaisesta naurunremahduksesta. Klik. Klik, klik, klik.. Monta sataa klikkausta.

Monta korvaamatonta hetkeä <3

Ja olen onnellinen jokaisesta!