Vapaa

Heräsin tänään neljältä, linnut huutelivat iloisesti hyviä huomeniaan. Tänään olen vapaa. Vapaa samalla tavalla kuin taivaan linnut. Viimeinen junamatka vihaamalleni juna-asemalle. Viimeisen kerran samat klo kuuden bussikaverit. Viimeisen kerran bussikuski murahti jotakin epämääräistä iloiselle hyvän huomenen toivotukselleni. Tänään, rakkat ystävät, oli viimeinen työpäivä työpaikassa, joka on ahdistanut ja kutistanut minua henkisesti jo niin pitkään. Työpaikassa, jossa aloitin vasta vähän aikaa sitten, mutta josta erotakseni vaadin kovan koulun ja rohkeutta. Rohkeutta rakastaa itseäni niin paljon, että uskalsin tehdä sen mitä sydän sanoi.

Näiden kahdeksan kuukauden aikana olen oppinut itsestäni – suorittajasta – valtavan paljon. Päälimmäisenä ja tärkeimpänä kuitenkin se minkä hyvinvointivalmentajani, ihana Minna, minulle opetti. ”Sä voit tehdä ihan mitä vaan, sä voit olla ihan mitä vaan”. Olen oppinut haaveilemaan, ajattelemaan, tekemään asioita, jotka muista tuntuvat hulluilta. Oppinut sen, että vain sillä on merkitystä mitä itse ajattelen, miltä minusta, siis MINUSTA kenen elämää elän, tuntuu. Uskon siihen, että kun ihminen saa tehdä asioita joille hän palaa, muut asiat hoituvat kuin itsestään. Kaikki järjestyy, on toinen oppimani asia, sillä niin hullulta kun se kaikista pimeimpien ajatusten keskellä tuntuukin – kaikki järjestyy, aina.

Olen oppinut sen, että olen itsessä vastuussa omasta onnestani koska kukaan muu ei voi ajatella puolestani. Olen vastuussa ajatuksistani ja ajatukset taas ovat tulevaisuuteni – simple and true. Olen viimeisen puolen vuoden aikana ajatellut. Siis OIKEASTI ajatellut enemmän kuin koskaan. Ostin Akateemistesta pinkin kirjan ja aloin kirjoittaa. Illasta toiseen, sivu toisensa jälkeen täyttyi toiveista haaveista unelmista. Tänään avasin kirjan ja tajusin kuinka tärkeä osa se on ollut elämääni, niiden kansien välissä olen minä, juuri sellaisena kuin olen. Pelkoineni haaveineeni ja unelmineni.  Ja tänään tunnen suurta rakkautta, paitsi kaikkia rakkaitani, myös itseäni kohtaan. Olen myös oppinut sen kuinka tärkeää on rakastaa – ei vain muita. Rakastaa itseään. En ehkä ole täysin siellä, mutta paaaljon pidemmällä kuin puoli vuotta sitten.

Tänään olen vapaa, kaikesta vanhasta, kaikesta ahdistavasta. Hymyni on mallia kesto. Olen vapaa. VAPAA. Voin tehdä ihan mitä vain. Tulevaisuus on minua varten. Se odottaa. Minua. Voi pojat kuinka minäkin odotan sitä. Meitä on kaksi kaipaamassa toisiaan. Täällä mä olen. Tulossa.

Kuvat täältä