Prologi

Tarinani kirjojen ja lukemisen kanssa on kuin suhde siihen ystävään, johon tutustut jo hyvin nuorena, mutta matkalla kohti nuoruutta ja aikuisuutta ajaudutte erilleen. Ette tietoisesti lakkaa näkemästä toisianne, niin vain tapahtuu. Joku sanoisi, että koska elämä. Myöhemmin huomaat harmittelevasi erilleen ajautumistanne ja kaipaat yhteisiä hetkiänne. Elämä tuntuu vievän mennessään, etkä meinaa saada vanhoista hyvistä ajoistanne enää otetta. Kuten niin monissa tarinoissa, myös ystävyytenne kertomuksessa sattumus puuttuu peliin ja muuttaa tilanteen.

 

Et oikein muista kuinka ystävyytenne edes alkoi, sillä se oli alusta asti niin luonnollinen osa elämääsi. Vietit ystäväsi kanssa paljon aikaa ja olitte niin tasaisen usein tekemisissä, ettet edes pitänyt ystävyyttänne mitenkään ihmeellisenä. Se kuului elämääsi kuten nenäsi, koulureppusi tai tuntoaistisi.

Tiiviiden lapsuusvuosien jälkeen, aloitte lukioaikana viettää pikku hiljaa yhä vähemmän aikaa keskenänne. Niin moni muu asia täytti päiviäsi, ettet varsinaisesti edes huomannut näkevänne enää vain harvoin. Kun silloin tällöin satuit ohimennen ajattelemaan ystävääsi, et ollut huolissasi, vaikkette juuri nähneet. Ystävyytenne oli mielestäsi edelleen olemassa ja voimissaan.

Viimeistään opiskelujen aloitus ajoi teidät erilleen ja tuossa vaiheessa aloit ymmärtää, miten oikeastaan kaipasitkaan yhdessä vietettyjä hetkiänne. Elämä oli kuitenkin hyvin erilaista kuin ystävyytenne tiiviimpinä vuosina ja muut uudet ja jännittävät ihmiset, menot, ympäristöt ja rentoutumiskeinot veivät voiton teidän kahden yhteisiltä leppoisilta tuokioilta. Et silti edelleenkään kokenut menettäneesi sisimmässäsi tallessa olevaa todellista ystävyyttänne, ainoastaan konkreettinen yhdessä vietetty aika puuttui. Tiesit, että milloin tahansa voisitte taas tavata ja kaikki olisi täsmälleen niin kuin ennen.

Tilanne jatkui samanlaisena läpi opiskeluvuosien, eikä kokenut mullistuksia siirtyessäsi yliopiston luentosaleista toimiston sermien ja kahvitaukojen sekaan.Satunnaisesti toki näitte, sillä uskollinen ystäväsi oli valmis viettämään aikaa kanssasi milloin vain tahdoit. Välillä harmittelit epäaktiivisuuttasi. Tiesit, etteivät pitkälle venyneet tauot haitanneet ymmärtäväistä ystävääsi ja pääosin olitkin pahoillasi itsesi puolesta. Ymmärsit, että kohtaamishetkenne, lyhyetkin, tekivät sinulle joka kerta hyvää. Mitä säännöllisemmin vietitte aikaa yhdessä, sitä paremmin tunnuit voivan. Tapaamistenne vaikutus hyvinvointiisi ei välttämättä yksinään ollut huima, mutta huomasit, että mikäli sait raivattu aikaa niille, kykenit järjestelemään arkesi pakettia muiltakin osin toimivampaan muotoon. Ystävyytenne oli pienehkö, mutta vankka osa sitä hyvän arjen monipalaista palapeliä, jota pikku hiljaa kokosit.

Käänne tapahtui hieman yllättäen, ja kuten yleensä, oli muutaman sattumuksen summa.

Olit ennen kesää päättänyt, että tulevilla lomaviikoilla ja mulloinkin auringon iloisesti paistaessa, haluat saada ystävyytenne takaisin alkuvuosien kukoistukseensa. Osasit olla hieman epäileväinen suuren tavoitteesi onnistumisesta, mutta aloit kuuliaisesti toteuttaa suunnitelmaasi useina kesäisinä vapaa-ajan hetkinä jo ennen odotettuja lomaviikkoja. Yhteiset hetkenne tuntuivat ihanilta, mutta vuorokauden tunnit osoittautuivat jälleen kerran riittämättömiksi. Et kyennyt käyttämään ystävyytenne herättelemiseen niin paljon aikaa kuin olit haaveillut.

Sitten tulit kipeäksi. Et mitenkään vakavasti, pieni kesäflunssa vain. Flunssa pysyi flunssana koko kesän, mutta juurtui kiinni niin sitkeästi, että sinun oli pitkin hampain jätettävä muut rakkaat harrastuksesi lähes tyystin tauolle. Nämä vakiintuneet harrastukset olivat vieneet vapaa-ajastasi huomattavat osan, ja tajusit, että tässä oli tilaisuutesi.

Tiesit, että vanha ystäväsi ei pelännyt pöpöjä, vaan viettäisi miellään kanssasi kaikki vapautuneet tunnit, jotka yhtäkkiä olivat tarjolla. Ja kas, harmitus flunssan mukanaan tuomista rajoitteista muuttui riemuksi vanhan rakkaan ystävyyssuhteen uudelleen löytämisestä!

Olitte jälleen kuin ennen, näitte taas päivittäin. Välillä ehditte olla toistenne seurassa vain hetken, mutta usein jaksoitte viettää yhdessä pitkänkin tovin. Ulkona auringonpaisteessa tunti hujahti helposti silmänräpäyksessä, huonommalla ilmalla sisätilat sopivat teille hyvin. Välillä yölliset tuokionne venyivät aivan liian myöhäisiksi, sillä nautitte toistenne seurasta niin, ettette olisi millän malttaneet mennä nukkumaan.

Lomat olivat ja menivät ja onneksesi olet saanut huomata, että olette pystyneet säilyttämään tapaamisenne lähes päivittäisinä. Välillä takaraivoosi hiipii pelko siitä, että syksyn synkkyys vie huomiosi taas muualle, mutta toisaalta juuri niitä syksyn synkkiä hetkiä odotat, sillä tiedät, että jälleen kukoistava tiivis ystävyytenne on juuri se mistä haluat apua pimeyden ja väsymyksen vyöryessä päälle.

Nyt näet yhä selkeämmin kuinka voimakas vaikutus ystävyydellänne on hyvinvointiisi ja aiot muistuttaa itseäsi siitä aina kun suhteenne on vaarassa jäädä laiminlyödyksi.

 

Kuulostaako tutulta?