Lukupäiväkirjani

 

 

Kuuluta se somessa, etkä voi perääntyä. Nykymaailman keppi ja porkkana, joka toimii yllättävän hyvin. Pistänkin tämän filosofian nyt testiin aloittamalla blogin, jossa lupaan lukea ja raportoida lukemastani.

Kuten Prologissa kerron, sain kesällä kauan kadoksissa olleen lukurytmin taas takaisin. Koska välillä innostukset puuskat tyyntyvät yhtä nopeasti kuin ovat syntyneet, testaan, josko blogin kirjoittaminen auttaisi pitämään lukemisen innon yllä tällä kertaa pysyvästi.

Blogin päämääränä onkin toimia lukupäiväkirjana. Alkuperäinen ajatus on siis puhtaasti itsekeskeinen, mutta ehkä tuloksena on välillä hyötyä ja iloa jollekin muullekin.

Blogissa ei tulla näkemään syvällisiä analyysejä maailman merkkiteoksista. Tiedossa ei oikeastaan ole analyysejä ollenkan. Tuskin myöskään merkkiteoksia. Luen kirjoja, jotka syystä tai toisesta kiinnostavat sillä hetkellä. Lukemastani aion kertoa kevyemmin kuin minkään syväluotaavan arvion muodossa. Sen sijaan saatan kertoa esimerkiksi tunteista, joita kirja herätti, biiseistä, jotka yhdistin tarinan tunnelmaan, vaatteista, jotka puin päälleni kirjan insporoimana, rauhasta, jonka lukutuokiolla saavutin, kirjan visuaalisen ilmeen vaikutuksesta lukupäätökseen tai mistä tahansa muusta seikasta, joka kyseiseen kirjaan tai lukukokemukseen liittyy.

Koska kirjat on melko laaja käsite, koitan vähän avata, mitä yleensä luen ja mitkä asiat vaikuttavat kirjan valintaan.

Luen lähinnä romaaneja ja mieluiten tartun kotimaiseen kirjallisuuteen. Itselleni kieli, sen sujuvuus, muoto, koukut ja vivahteet, ovat tärkein yksittäinen lukukokemuksen osa ja siksi valitsen useimmiten jonkin suomalaisen kirjan. Vaikka hyviä käännöksiä on paljon, ei käännetty versio silti oikein yllä samaan kuin alkuperäinen.

Luen kuitenkin myös käännöskirjallisuutta. Menneen kesän kirjoista kolmasosa oli muuta kuin kotimaista proosaa. Maailman on pullollaan mielenkiintoisia muualla kuin Suomessa kirjoitettuja teoksia, joten eihän niitä kokonaan voi sivuuttaa. Käännöksissä tärkeäksi nousee tarina ja sen eteneminen.

Viime vuosina on tullut luettua niin vähän, että selkeiden lempikirjailijoiden nimeäminen on hankalaa. Olen nauttinut kuitenkin esimerkiksi Juha Itkosen, Riikka Pulkkisen ja Kjell Westön teoksista. Talvella riemastutti äänikirjaversio Miika Nousiaisen Juurihoidosta, pari vuotta sitten uppouduin Anja Snellmanin Parvekejumalaan ja vaikutuin Peter Franzenin Tumma veden päällä -romaanista.

Kaiken kaikkiaan lukukokemus koostuu useasta asiasta. Joskus kirjassa ei itsessään ole mitään vikaa, mutta se ei vain sovi siihen hetkeen. Toisinaan pehemeäkantisen pokkarin liian pieni präntti ärsyttää, vaikka tarina vaikuttaa kiinnostavalta. Välillä potentiaalisesti loistava kirja jää hyllylle ruman kannen vuoksi. Aionkin avata lukukokemuksia muutenkin kuin vain tekstin ja tarinan kannalta.

Tästä se alkaa, tervetuloa mukaan!

 

//saara