Kate Atkinson: Elämä Elämältä

 

Englannissa vuonna 1910 Sylvie Todd synnyttää kolmatta lastaan. Lääkäri ei pääse paikalle lumimyrskyn vuoksi, ja tyttölapsi syntyy kuolleena.

Englannissa vuonna 1910 Sylvie Todd synnyttää kolmatta lastaan. Lääkäri ehtii paikalle juuri ennen lumimyrskyä, ja syntyy tyttö, Ursula. Tarina alkaa.

Ursulan tarina on kiehtovan ja kauhean 1900-luvun tarina. Vuosituhannen alussa Toddin perhe elää onnellista porvarillista elämää tietämättömänä tulevista mullistuksista. ”Entä jos?” kuuluu kysymys. Entä jos viisivuotias Ursula ei olisikaan hukkunut? Entä jos Hitlerin salamurha olisi onnistunut?

Kate Atkinson on kirjoittanut täyteläisen romaanin, joka alkaa vain alkaakseen uudelleen erilaisena versiona. Herkulliset yksityiskohdat ja niiden variaatiot täydentävät taidokasta kokonaisuutta. Lukija voi vain ihmetellä kuinka syvästi voi eläytyä tarinaan, joka ei etene tavanomaisen romaanin tapaan. Kysymys fiktion voimasta ja mahdollisuuksista kasvaakin kysymykseksi ihmiselämän mahdollisuuksista. Miten jokapäiväiset valintamme vaikuttavat elämämme kulkuun? Miten ne vaikuttavat muihin? Elämä elämältä on romaani, jossa pienet sattumukset voivat syöstä raiteiltaan niin pienen ihmisen kuin kokonaisen maanosan.

 

Lähes kuusisataa sivua ja pokkarin pienehkö fonttikoko. Vähän epäilin jaksanko sittenkään edes aloittaa Kate Atkinsonin Elämä elämältä -romaania (Schildts & Söderströms 2014). Loppukesän lomamatkalla kirja jäi vielä lukematta, mutta tarinan kiinnostavanoloinen etenemispolku ja ystävän suositukset saivat lopulta onneksi tarttumaan teokseen.

Ja kyllähän minä tästä pidin. Kirja poikkeaa teemaltaan ja tyyliltään niistä kirjoista, joihin useimmiten tartun, mutta erikoisen kerroksellisuutensa ja vangitsevan tarinankerrontansa asiosta lukukokemus jäi ehdottomasti plussan puolelle.

Kuten alun takakansitekstistä paljastuu, kirjan juju on uudestaan ja uudestaan alkava tarina. Tai aina ei mennä ihan alkuun asti, vaan peruutetaan sopivaan kohtaan ja kootaan palaset uudella tavalla kerran, kaksi tai useampiakin kertoja. Kyseessä ei silti ole ysärileffasta tuttu murmelinpäivä, sillä tarinan henkilöt eivät varsinaisesti ymmärrä elävänsä loppumattomassa limbossa, josta yrittäisivät tietoisesti päästä ulos.

Vaihtoehtoisia elämänkulkuja kuvaavan tarinan pointtina on näyttää miten erilaisilla pienilläkin päätöksillä ja valinnoilla, jopa sanomisilla, voi olla vaikutuksensa tulevaisuuteen, omaan tai muiden. Tästä ajatuksesta voisi juontaa montakin syvällistä ajatusta tai raflaavaa elämännuoraa, mutta jääköön nyt väliin, koska kliseet. Oikeastaan Elämä elämältä on tärkeämpi viihdearvossaan kuin merkityksellisen keskustelun herättäjänä.

Ennen lukemista sisällysluettelon silmäily sai epäilemään, että kirjan tapahtumissa mukana pysyminen voisi olla haastavaa. Välillä kun näytettiin hyppivän reilusti tulevaisuuteen ja sitten taas taakse. Luvut on kuitenkin nimetty aina tapahtuma-ajan kuukaudella ja vuodella, joten aikahyppely on yllättävän sujuvaa, eikä lukeminen vaadi ylimääräistä muistityöskentelyä.

Kirja kieli on sekin sujuvaa ja suomennos on tehty hyvin. Kuten käännösromaaneiden kanssa usein, tästäkin muistan kuitenkin jälkikäteen ennemmin tarinan ja sen herättämät tunteet, kuin kielen. Koska kokonaisuus toimii ja tapahtumien kulku on kiinnostavan erilainen, en voi kuin suositella tsekkaamaan!

Ajatukset tiivistettynä:

• Visuaalisuus: pokkarikansi melko mitäänsanomaton, pienehkö tekstikoko epäilytti
• Pituus: 595 sivua tuntui aluksi paljolta, mutta lukeminen eteni nopeasti
• Kieli: sujuvaa ja toimivaa käännöstekstiksi, muttei herättänyt syvempiä tunteita
• Tarina: viihdyttävä, kepeästä jopa ahdistavaan vaihteleva tunnelma, helpohkosti seurattava, kiinnostava ja erikoinen rakenne
• Yleisfiilis: vangitseva

Kirja inspiroi…

…kuuntelemaan Craig Armstrongin Waltz-kappaletta, joka on tunnelmaltaan kuin kirjan puolivälissä alkava toisen maailman sodan aika Hitlerin Saksassa ja Lontoon pommituksissa: ahdistava, vainoava ja tumma, toisaalta kaunis, herkkä ja toiveikas.