Minä valitsen rakastaa sitäkin osaa minussa, joka ei ole luottamuksen arvoinen.
Ulkoinen maailma on heijastus sisäisestä maailmastasi. Ilman että suostut näkemään kaiken sen rumuuden, et voi nähdä myöskään sen kauneutta.
Tänään oivalsin jotain mikä on jo pitkään ollut silmieni edessä, tarjolla, jos olisin viimein valmis katsomaan tätä osaa itsessäni. Tässä hetkessä huvittaakin se kuinka usein asiat ovat aivan ”nenämme” edessä, mutta emme halua niitä suostua näkemään. Tänään kuitenkin näin jotain itsessäni. Sen näkeminen oli sydäntä särkevää mutta myös antoi aihetta juhlaan ja teki minusta eheämmän. Laitoimmekin lasten kanssa rakkaimmat voima musiikimme soimaan ja laitoimme tanssiksi, miehen kanssa vaihdoimme suukot ja auringon kanssa kiitimme jälleen elämän ihmeellisyydestä. Kaikesta sen rumuudesta ja kauneudesta. Juhlan kunniaki haluan jakaa tämän pienen mutta silti hyvin perustavanlaatuisen asian teidän kanssanne.
Minun ja J:n parisuhteen isoimpia haasteita ovasta olleet luottamuksen puute ja mustasukkaisuus. Nimenomaan minun mustasukkaisuuteni. Tähän soppaan ovat saaneet laittaa lusikat mukaan niin kaverit kuin perhekin. Olen pitkään kertonut ihmisille siitä etten pysty luottamaan keneenkään ikävien menneisyyden kokemusteni takia. Syy siihen etten luota on siis aina löytynyt itseni ulkopuolelta, muista ihmisistä. Olen myös ajatellut että minussa on vikaa, olen syyllinen sillä aiheutan hallaa parisuhteelleni ollessani niin epävarma itsestäni ja siitä syystä mustasukkainen. Itseluottamus onkin ollut haasteeni kautta aikain ja lähtenyt vahvistumaan vasta kun olen alkanut tutustumaan itseeni. Olen kutsunut sisimpäni esiin, osa osalta ja rakastanut ne jo esiin tulleet osat eheämmiksi. Olen hyväksynyt ne sellaisenaan, ilman että lähden muuttamaan itseäni joksikin toisenlaiseksi.
Kun tänä aamuna heräsin, olin nähnyt unen nuoruuden ensirakkaudestani. Ihmisestä johon viittasin jo aikaisemmassa kirjoituksessani. Nämä unet ovat olleet usein seuranani öisin. Se ihmissuhde piti sisällään kaiken kauneuden ja rumuuden. Se ihmissuhde muutti minussa jotain. Viattomuuden ja rakkauden päälle laskeutui vihan ja surun verho. Näin vuosia maailman vihasta, himosta ja pelosta käsin. Tämä verho alkoi raottua ensimmäisen poikani syntymän myötä.
En ollut lojaali yhdellekään ihmiselle hänen jälkeensä. Satutin jokaista uutta seurustelukumppiani enkä uskaltanut avata sydäntäni kenellekään. Otin horjumattoman roolin itselleni, petin ja valehtelin. Harrastin seksiä kontrolloidakseni muiden ihmisten tunteita. Olin vihainen ja kaiken sen takana hyvin surullinen. Palasin aina tämän ensirakkauteni luokse. Harrastimme seksiä koska halusin uskoa sen korvaavan kaiken sen rakkauden mitä hän ei minulle antanut, toiveistani huolimatta. Se kaikki rikkoi minut ja nyt yritän rakastaa itseäni jälleen ehjäksi.
Tässä viime öisessä unessa tunsin valtavaa vetoa häntä kohtaan. Niin voimakasta että näin sen. Näin sen osan itsessäni joka olisi valmis heittämään kaiken tämän nykyisen elämäni menemään.Upean elämän, upean parisuhteen, turvallisuuden tunteen ja rakkauden. Se selvinee minulle vielä miksi mutta sen tunnistan kuinka kaikki kipu tuntuu jotenkin luontevammalta kuin että lepäisin siinä että kaikki on nyt hyvin. Unesta kauniin teki se että sain kerrottua hänelle että en enää valitse häntä. En valitse rikkoa itseäni enää. Valitsen rakkauden, itsekunnioituksen ja vapauden siitä kivusta. Olen pitkään odottanut, toivonut että saan vielä mahdollisuuden kertoa sen sinulle. Vaikka tiedän että tämä on minun taisteluni. Ei meidän.
Olen tiennyt että mustasukkaisuus ja luottamuksen puute kertovat jotain minusta itsestäni. Tänään pystyn myöntämään sen. Katsomaan sitä rehellisesti ja hyväksyä sen osan itsestäni. Minä valitsen rakastaa sitäkin osaa minussa, joka ei ole luottamuksen arvoinen.
Oloni on nyt rauhallinen, tunnen turvallisuuden tunteen sisimmässäni. Olen onnellinen siitä että sain nähdä. Saimme iloita mieheni kanssa yhdessä tästä pienestä suuresta oivalluksesta. Minä voin luottaa elämään ja omaan sisimpääni. Kaikessa sen rumuudessa kuin kauneudessakin.
