Rehellisyys on avaimemme aitoihin ihmissuhteisiin.

Viime perjantaina vietettiin ystävänpäivää ja ajattelin sen siivittämänä kirjoittaa ystävyydestä.

Ystävyys on rinnakain kasvamista. 

Minusta on ihanaa muistella vuosien ystävyyden jälkeen kaikkia niitä yhdessä jaettuja hetkiä. On hienoa nähdä kuinka ollaan kasvettu ajan kuluessa. Joidenkin kanssa myös eri suuntiin.

Muutos voi pelottaa, vaikka se olisikin välttämätöntä, jotta voisimme kasvaa.

Heräsin itse pohtimaan omia ihmissuhteitani vuonna 2017. Olin kokenut silloin monenlaisia elämänmuutoksia. Olin muuttanut toiselle paikkakunnalle. Olin ollut ensimmäistä kertaa vakavassa parisuhteessa ja eronnut. Minusta oli tullut myös äiti. Olin tutustunut erilaisiin ihmisiin. Olin oppinut uusia näkökulmia katsoa maailmaa ja itseäni, jonka myötä kävin läpi melkoista tunteiden vuoristorataa. Olin alkanut nähdä surun, pettymyksen ja vihan itsessäni. Olin tukahduttanut tunteitani ihmissuhteissa, koska en uskaltanut olla rehellinen siitä kuka olin. Olin useissa ihmissuhteissani vain tyytynyt, valinnut alistua huonoon kohteluun. Halusin vihdoin olla rehellinen siitä kuka olen. Muissa se herätti hämmennystä, vihaa ja pelkoa. Olin muuttunut,en enää vain hyväksynyt sitä jos toinen kohteli minua sopimattomasti. Opettelin sanomaan ystävilleni ei, silläkin uhalla että jäisin yksin. Niin myös tuli tapahtumaan. Vuosia kestäneitä ihmissuhteita päättyi. Olen ollut kiitollinen siitä että uskalsin tehdä muutoksen elämässäni ja olla rehellinen heille. Otin vastuun itsestäni myös ihmissuhteissani.

Ilman luottamusta ei ole mitään.

Kun aloin tutkia ihmissuhteita elämässäni. Ymmärsin kuinka olin satuttanut itseni niissä. Minulla on ollut paljon haasteita luottaa ihmisiin. Oli sitten kyse miehestäni, ystävistäni tai anopistani. Epäilen heitä milloin mistäkin. Pelkään satuttavani itseni taas. Olen huomannut että tämänkin asian suhteen on niin paljon helpompaa kun sanon sen ääneen. Teen peloistani näkyviä, hyväksyn ne ja päästän irti. Tärkeää on ollut ymmärtää että minun tunteeni ovat minun. Jos jokin herättää minussa tunteita, ne kertovat aina jotain minusta itsestäni. Vaikka egoni vallassa syyttäisin muita omista haavoistani ja peloistani.

Vedät puoleesi sitä mitä olet.

Opettelen olemaan rehellinen itselleni ja muille, siitä kuka olen. Tämän myötä elämä on antanut matkalleni myös niitä ihmisiä jotka haluavat pyrkiä samaan. Olen saanut elämääni useita eheyttäviä ihmissuhteita. Olen myös huomannut että tämä on sellainen asia jota haluan ruokkia näissä suhteissa. Olemalla rehellinen itsestäni, rohkaisen myös muita olemaan sellaisia kuin ovat. Tämä on avaimemme aitoihin ihmissuhteisiin. Hyväksymällä itseni, voin hyväksyn myös muut sellaisina kuin he ovat. Ei haittaa vaikka et osaisi aina olla rehellinen, riittää että haluat ja yrität olla. Olet rehellinen myös siitä ettet aina osaa olla tai uskalla olla. Siten muutat haasteet voimaksesi. Silloin olet jo muutoksen tiellä.

Ole itsesi parasystävä.

Alku vuodesta 2017 koin olevani hyvin yksinäinen. Tämän kautta tuli enemmän tilaa sille että näkisin minut. En saanut muita ihmisiä täyttämään tyhjyyttä minussa.  Piti alkaa hyväksymään vajavaisuuteni. Ne pienet virheet ja puutteet joiden kautta olin määritellyt itseni. Opettelen vielä rakastamaan itseäni. Opettelen kuulemaan ja antamaan itselleni sen mitä tarvitsen. Olemalla rehellinen siitä mitä tarvitsen, saavat myös läheiseni mahdollisuuden antaa sitä vapaasta tahdostaan, ilman lastillista odotuksiani heidän harteillaan.

 

Kuvat ottanut Juho Tauriainen.

Suhteet Ystävät ja perhe

Tällainen minä olen tänään, ottakaa tai jättäkää.

Tänään innostuneen Sandran sormet syyhyää päästä kertomaan tämän hetkisiä kuulumisia! Viimeisimmän tekstin jälkeen on tapahtunut monia ihania pieniä asioita.

  • Huomasin ajattelevani,että minun täytyisi kirjoittaa nyt kun olen sen kerta aloittanut. Vaikka siinä hetkessä se ei tuntunut luontevalta. Päätin antaa sille ajatukselle huomioni, mutta en toimisi tämän ajatuksen ohjaamana. Sain voimaa kun tunsin olevani itse ohjaksissa, sen sijaan että olisin lähtenyt puskemaan eteenpäin ja kirjoittamaan jotain vain koska minun olisi ”pakko”jotta saisin jotain sisältöä blogiin.
  • Pääsin mukaan ihanan Susanna Tannin luomaan EATING FOR BEAUTY-elämänmuutosvalmennukseen. Ajattelin että se olisi hieno mahdollisuus keskittää enemmän huomiota ja energiaa omiin ruokailu tottumuksiini. Ei kuitenkaan mennyt päiviä pitempään kun huomasin tällä valmennuksella olevan minun elämässäni jokin muu tarkoitus, kuin pelkästään se että oppisin syömään enemmän salaattia. Aloin suunnata huomioni enemmän itseeni, muiden ihmisten sijaan. En oikeastaan osaa sanoa sitä mitä sitten tapahtui, mutta eräänä päivänä jokin puristava tunne minussa päästi irti. Koin syvää kiitollisuutta elämästä, tästä matkasta. Suostuin uskomaan siihen että minä saan joka päivä valita luottaa elämään ja elämä kannattelee minua. Minun ei tarvitse elää niiden uskomusten ja pelkojen ohjaamina, jotka olen vuosien aikana itseeni imenyt kuin pesusieni. Koin valtavan rentoutumisen. Tunsin vatsani ja sen jälkeen koko kehoni rentoutuvan. Aloin itkeä, tiesin että olin päästänyt irti jostain, joka on vaikuttanut minuun hyvin pitkään.
  • Rentoutumisen jälkeen huomasin että jotain puuttuu. En ollut enää vihainen.
  • Tapasin äitini hänen ollessaan sairaalassa. Ensimmäistä kertaa minusta tuntui että pystyin puhumaan äidille. Kerroin etten ole enää vihainen. Ymmärsin että en ole pystynyt rakastamaan häntä, sillä olen ollut niin vihainen ja syyllistänyt häntä.

  • Ymmärsin että minä saan erehtyä, kokeilla asioita ja muuttaa mieleni.
  • Olen pohtinut paljon sitä ettei minun tarvitse tietää tässä hetkessä muuta kuin sen minkä tiedän. Olen riittävä ja rakas, tässä hetkessä juuri sellaisena kuin olen. Minä saan olla juuri sellainen kuin olen.
  • Henkinen ja fyysinen todella ovat yhtä. Ravinnolla on ollut myöteinen vaikutus puhdistautumisessa. Puhdas, ravinnerikas ruoka saa herkistymään nykyään yllättävän usein. Ravitseva ruoka herättää minussa myös nöyryyttä ja kiitollisuutta. Pohdin, onko se etuoikeus. Kaikilla ihmisillä ei ole siihen mahdollisuutta. Arvostetaan sitä siis.

Tässä hetkessä tunnen rauhaa. Tunnen että se kasaan lyyhistynyt Sandra on saanut voimaansa takaisin. Minua jännittää se että minun on pystyttävä myös elämään todeksi sitä joka olen. En saa muuttaa itseäni säädelläkseni muiden tunteita, saadakseni muiden hyväksynnän ja rakkauden. Se on aika pelottavaa se, mutta samaan aikaan vapauttavaa. Nyt ajattelen että paskat minä en jaksa tehdä tästä kaikesta niin vakavaa. Pyrin suhtautumaan asioihin rennommin, toimimaan sydämestäni käsin ja antaa mennä vaan. Oikeasti olen tosi innostuva tyyppi, se tekee minusta varmasti välillä huvittavan ja ärsyttävän. En halua enää hillitä tai pienentää itseäni, ettei tarvitsisi hävetä. Tällainen minä olen tänään, ottakaa tai jättäkää. Tästä on hyvä jatkaa kirjoittamista ja katsoa tulevia tekstejä hieman eri silmin.

Hyvinvointi Hyvä olo Mieli Ajattelin tänään