Ensimmäinen

Olkoon tämä alku uudelle elämälle, uudelle elämänasenteelle ja uudelle elämäntavalle. 

Minä, Elisa 28 vee, aloitan uudelleen jahtaamaan unelmiani. 

Mitä on siis tapahtumassa? Olen kauppatieteiden maisteri, vaktityössä varainhoitoalalla ja suhteellisen onnellinen ja tyytyväinen elämääni, joka ei kuitenkaan tarjoa minulle mitään kovin kivaa sisältöä. Harrastelen pallolajeja, sellaisia joissa palloa pitää osata pitää ilmassa, pelailen kaikki illat kamujen kanssa ja kierrän viikonloput turnauksissa. Se on ihan kivaa se, mutta siitä se ajatus oikeastaan lähti että voisiko minusta olla apua noissa ympyröissä muutenkin? Ihmisen ruumis kun ei ole ikuinen. Päätin siis urheiluhulluna urheilufanaatikkona hakea opiskelemaan, Jyväskylään Suomen ainoaan liikuntatieteelliseen tiedekuntaan. Sitten pääsi käymään niin, että minut hyväksyttiin ja nyt olen purkittamassa itseäni kolmen hengen soluasunnon yhdeksi asukiksi. 

Olkoon tämä blogi, palsta, mikälie, päiväkirjani tällä matkalla. Päiväkirjassa meinaan kertoilla miten almoust kolmekymppinen selviää opiskelijaelämässä, miten jo valmiiksi kulutettuihin aivoihin pystyy ahtamaan lisää informaatiota ja pystyykö ne aivot prosessoimaan yhtään sellaisia uusia ideoita ,joita tämän meidän suomenmaan liikuntaihmiset voisivat hyödyntää luodessaan mahdollisuuksia pikkunassikoille kokea liikunnan riemua. Sillä siitä minä nautin, liikunnan riemusta. 

Tämä ei ole treeni/fitnessblogi. Ei, tämä on tällainen tarinablogi jossa puhutaan paljon liikunnasta ja urheilusta. Mutta myös oluenjuonnista, sipsipusseista ja ylipainosta. Ja just siitä, mikä mikäkin päivä askarruttaa.