Olen kuluttanut viime aikoina r-u-t-k-a-s-t-i aikaa graduaiheen pohdinnalle. Vaikeaa, sanoisin. 

Vaikeaa se oli viimeksikin. Kauppiksessa se tosin johtui täydellisestä motivaation puutteesta. Olin vallan iloinen, kun minulle tarjottiin mahdollisuutta päästä osaksi tutkimushanketta. Jee, saan annetun aiheen! Ilo oli lyhytaikainen. Kun motivaatio puuttui, tulos oli lähinnä surkuhupaisat kaksi ja puoli vuotta jahkaamista lopputuloksena ei-ketään-palveleva tutkimus. Mutta tulipahan tehtyä. 

Nyt ongelmana on liika mielenkiinto. Joka päivä opin uutta ja havainnoin kaikkea supermielenkiintoista. Liika tieto on tuskaa. Olen hukassa mielenkiintoisen tiedon suossa. Olen jopa harkinnut tutkijan uraa, jotta saisin varmasti tutkia kaikkia näitä kymmeniä mielenkiintoisia aiheaihioita. Minusta tutkija – never.  

Maanantaina oli onneksi aiheen esittämisen DL ohjaajille. Esitin minua kaksi viikkoa sitten erittäin paljon motivoineen aiheen joka ei tänään kiinnosta enää yhtään. Aihepiiri on erittäin ajankohtainen, mutta se liittyy talouteen. EN JAKSA ENÄÄ YHTÄÄN SANAA TALOUS. Ohjaajat innostuivat kovin ja tsemppasivat eteenpäin. Lähtipä takiani ministeriöönkin yksi kivenkatkuinen tiedustelu. Opiskelemani ala tarvitsee taloustietoa ja talousosaamista. Minulla on kaikki valttikortit, kun omaan talouspohjan. Mutta kun minua ei enää kiinnosta talous. Minusta on tullut yhteiskuntatieteilijä. 

Keksin eilen uuden aiheen. Kyllä, taas. Oikein harmittaa, kun en ole kirjannut kaikkia ideoitani ylös. Veikkaan, että tuosta pankista löytyisi toteuttamiskelpoinen aihe koko ensi syksyn graduryhmälle. Ryhmässämme eräs tyttö tutkii juoksemiselle annettuja merkityksiä postmodernissa juoksukirjallisuudessa. VAU – aivan mieletön aihe! HALUANHALUANHALUAN! Maanantaina opin myös uuden tutkimusmetodin olemassaolon – netnografia. Se on etnografiaa verkossa. TUPLAVAU. Turhauduin miettiessäni miten voisin tehdä gradun jotenkin liittyen someen ja verkkoon. Koen, että netti on liikuntakentällä edelleen samalla villi viidakko kuin myös hyödyntämätön kenttä. 

Netnografiaa eilen pyöritellessäni tulin siihen tulokseen, että kärsivällisyyteni ei ehkä kuitenkaan riitä elämään kovin pitkään minkään nettiyhteisön ytimessä. Oikeasti syy on se, että liikuntakentältä puuttuu aktiiviset yleiskeskustelufoorumit. Meiltä löytyy jatkoaikaa, futisforumia, koripallo.com ja hotsport.info. Mutta nuo ovat lajifoorumeita. Etsin turhautuneena sellaista foorumia, missä voisin avautua liikuntapolitiikasta tai keskustella uusista liikuntasuosituksista. Tänään opin, että TADAA, sellaisia ei ole olemassa. Liikunta ja tiede –lehdessä julkaistussa artikkelissa tämä todetaan tieteellisin menetelmin. Kökkö. Uutta aihetta putkeen. 

Tänään (vai eilisyönä…?) mieleen juolahti jostakin ihmeen syystä kotikontuni Kymenlaakso ja maakuntalehti Kouvolan Sanomat. Mitä jos tutkisinkin paikallisen urheilusankaruuden syntyä Kouvolan Sanomissa? Eikö se olisi aika yhteiskunnallinen aihe? Tämä ehdotus lähtee ohjaajille, stay tuned.