Huomenna!

se alkaa, koulu nimittäin! Edellisestä jutusta on kulunut puolitoista kuukautta, mitä onkaan tapahtunut?

No, olen irtisanoutunut virallisesti vakituisesta työsuhteesta, muuttanut osan tavaroistani sinne opiskelijasoluun ja käynyt vakoilemassa liikunnan rakennusta. Lisäksi olen viettänyt neljän viikon kesäloman, käynyt Krakovassa, pyöräillyt PALJON ja hajottanut kaksi etukumia. Ja ainiin, juossut Midnight Runin!

Solussani ei asu vielä muita, en siis tiedä kämppiselämästä mitään. Mitä tiedän halvoista solukämpistä on se, että ne ovat likaisia, epäkäytännöllisiä ja silleen hieman kaukana kaikesta. Minne tahansa olen google mapsin avulla yrittänyt suunnistaa on ollut kolme pilkku jotain kilomeriä. Kouluun, juna-asemalle, keskustaan, Lidliin ja Prismaan. Elixiaan oli sentään viisi pilkku kolme kilometriä. Talveksi joutuu siis ostamaan bussikortin. 

Jyväskylä sen sijaan vaikuttaa erittäin mukavalle, silleen juuri minulle sopivalle! Tarpeeksi pieni, mutta silti kaikki löytyy. Ikkunastani näkyy metsää (!) ja voin kulkea kouluun Jyväsjärven rantaraittia pitkin. Ei mitään nipotusta, ei Vuittonia, Guessia ja Mulberryä. Tänään kaatosateessa näin kyllä teinin converseissa ja nahkatakissa, mutta annettakoon se anteeksi. 

Huomenna odotettavissa siis infoähky ja suuntaviivat syksylle. Odotan jo niin innolla opintoja, että olen varmasti se riemuidiootti joka kolkuttelee heti tiistaiaamuna kirjaston ovia ja lainaa kaikki ensimmäisen jakson kurssikirjat. Mutta näin sen kai kuuluukin mennä; siitä pitää olla innoissaan mistä tykkää. Toivotaan että innostus kestää seuraavat kolme vuotta!

Hyvinvointi Mieli Ajattelin tänään

Ensimmäinen

Olkoon tämä alku uudelle elämälle, uudelle elämänasenteelle ja uudelle elämäntavalle. 

Minä, Elisa 28 vee, aloitan uudelleen jahtaamaan unelmiani. 

Mitä on siis tapahtumassa? Olen kauppatieteiden maisteri, vaktityössä varainhoitoalalla ja suhteellisen onnellinen ja tyytyväinen elämääni, joka ei kuitenkaan tarjoa minulle mitään kovin kivaa sisältöä. Harrastelen pallolajeja, sellaisia joissa palloa pitää osata pitää ilmassa, pelailen kaikki illat kamujen kanssa ja kierrän viikonloput turnauksissa. Se on ihan kivaa se, mutta siitä se ajatus oikeastaan lähti että voisiko minusta olla apua noissa ympyröissä muutenkin? Ihmisen ruumis kun ei ole ikuinen. Päätin siis urheiluhulluna urheilufanaatikkona hakea opiskelemaan, Jyväskylään Suomen ainoaan liikuntatieteelliseen tiedekuntaan. Sitten pääsi käymään niin, että minut hyväksyttiin ja nyt olen purkittamassa itseäni kolmen hengen soluasunnon yhdeksi asukiksi. 

Olkoon tämä blogi, palsta, mikälie, päiväkirjani tällä matkalla. Päiväkirjassa meinaan kertoilla miten almoust kolmekymppinen selviää opiskelijaelämässä, miten jo valmiiksi kulutettuihin aivoihin pystyy ahtamaan lisää informaatiota ja pystyykö ne aivot prosessoimaan yhtään sellaisia uusia ideoita ,joita tämän meidän suomenmaan liikuntaihmiset voisivat hyödyntää luodessaan mahdollisuuksia pikkunassikoille kokea liikunnan riemua. Sillä siitä minä nautin, liikunnan riemusta. 

Tämä ei ole treeni/fitnessblogi. Ei, tämä on tällainen tarinablogi jossa puhutaan paljon liikunnasta ja urheilusta. Mutta myös oluenjuonnista, sipsipusseista ja ylipainosta. Ja just siitä, mikä mikäkin päivä askarruttaa. 

Hyvinvointi Mieli