Seikkailuni Tinderissä, osa 3: Koppari

Viime viikon itkemisen ja parkumisen jälkeen aurinko tuntuu vihdoin paistavan minun risukasaani. Kaveripoika laittoi viestiä muutaman päivän hiljaiselon jälkeen ja juttelimme pitkään tilanteestaamme. Tulimme yhdessä siihen tulokseen, että pyrimme parhaamme mukaan palauttamaan kaverivälimme ennalleen ja säilyttämään ne sellaisenaan. Vaikka edelleen olenkin hiukan katkera tilanteen saamasta käänteestä, niin loppujen lopuksi jouduin kuitenkin toteamaan, että parempi näin. Meidän suhteemme vaan toimii paremmin kaveriversiona ja yhden pienen erehdyksen jälkeen tiedämme sen nyt molemmat.

Joku positiivinen puoli minun ja kaveripojankin säädössä kuitenkin oli! Siinä järkyttävässä elämäntuskassani päädyin luonnollisesti Tinderiin lohduttamaan itseäni ja nappasin viimeisimmän matchin kohteekseni. Ja onneksi nappasin, koska voi vitsi, minkälainen tyyppi siellä ruudun toisella puolella olikaan! Meillä klikkasi todella hyvin heti ensimmäisestä keskustelusta lähtien ja olemmekin siitä lähtien vaihtaneet viestejä joka päivä ja eilen treffasimme ensimmäistä kertaa. Täytyy antaa itselleni pienet moitteet siitä, että kun hän ehdotti, että voisimme tavata minun luonani, ajattelin heti ensimmäisenä, että jahas, taas yhdet seksitreffit… Päätin kuitenkin, että menkööt ja voi, miten ihanaa oli tällä kertaa olla väärässä! Hän otti kupin kahvia käteensä, istutti itsensä sohvalleni ja sitten juttelimmekin kaksi ja puoli tuntia tauotta. Ei minkäänlaisia kiusallisia hiljaisuuksia, hän katsoi jutellessaan silmiin ja tuntui oikeasti olevan kiinnostunut. Hän ei myöskään yrittänyt yhtään mitään, vaan nämä treffit kuluivat puhtaasti tutustumiseen. Tuli niin hyvä olo!

Lähtiessään hän (omien sanojensa mukaan) vähän jäätyi, mutta onneksi sain itse sydän jyskyttäen kysyttyä, näemmekö vielä uudestaan… Hän vastasi hymyillen, että mikäli se minulle vain sopii. No, arvatkaa vain, sopiiko! Ovella saamani suukko pistää perhoset edelleen vatsaan lepattamaan. Aika nopeasti hänen lähtönsä jälkeen sain vielä viestinkin, jossa hän sanoi, että olin todellisuudessa aivan yhtä ihana kuin kuvissa… EN KESTÄ. (Tähän se sydänsilmäemoji) Harmiksemme lähdemme molemmat nyt ulkomaille lomailemaan, joten seuraava kohtaaminen hiukan viivästyy, mutta onneksi hyvää kannattaa aina odottaa. 🙂

Mitä tästä opimme? Kuka tahansa, oikeasti, kuka tahansa voi olla se, jonka kanssa yhteinen sävel löytyy. Tokihan pidin tätäkin herraa (kutsuttakoon täällä nyt Koppariksi) ulkoisesti viehättävänä, mutta olin vaan liian laiska aloittamaan keskustelua. Onneksi siis tuli tuo itkuviikonloppu ja lohdun tarpeeni, joka sai minut aktivoitumaan. Ehkä Tinderistä voi löytää helmiäkin niiden kaikkien sikojen joukosta. Nyt vain kärsivällisyyttä ja jäitä hattuun, vaikka Koppari suhteellisen luotettavalta vaikuttaakin ja ainakin viestiensä perusteella on oikeasti kiinnostunut. Vähän uskaltaa jo kuitenkin hymyilläkin ja rehellisesti voin myös sanoa sen hymyn ansainneeni.

Ja vaikka en itseäni kovin taikauskoisena pidäkään, niin kai sen jonkinlaisena merkkinä voi ottaa, että illalla kotikotiin ajellessani, lähti radiosta soimaan tämä:

sama se vaikka sinä rakastuisit johonkin väärään
sama se jos et sinä opi vielä siitäkään
tärkeintä on ettet sinä koveta sun sydäntä koskaan
jonkunhan on uskottava että vielä rakkaus voittaa

anna minun kantaa, auttaa
anna minun
anna minun

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *