Laitetaan paha kiertämään?
Sain edelliseen postaukseeni kysymyksen, miksen yksinkertaisesti sanonut Takiaiselle suoraan, etten halunnut hänestä mitään enempää? Hämmennyin tästä kysymyksestä, koska luulin parisuhdekommenttini olleen riittävä. Kommentoija oli kuitenkin kanssani asiasta eri mieltä ja nyt hetken asiaa pohdittuani alan ymmärtää miksi. Alan myös ymmärtää, miksi ehkä toimin niin kuin toimin. Ja se on aika kamalaa ymmärtää.
Juuri loppuneessa parisuhteessa minä jouduin kärsiväksi osapuoleksi. Suhde itsessään oli ihan hyvä, mutta näin jälkeenpäin olen (suoraan sanottuna) saanut exältä niskaani aivan toivottoman suuren määrän paskaa. Ja ihan turhaan, koska en todellakaan ole sitä ansainnut. Hän tekee edelleen tasaisin väliajoin elämästäni täyttä helvettiä ja välillä tuntuu, että ihan tahallaan. Hän tietenkään itse ei tätä ymmärrä eikä myönnä, vaan sanoo loukkaantuvansa siitä, että kuvittelen hänen olevan tahallaan ilkeä minua kohtaan. Minun päätäni ei kuitenkaan kovin helpolla käännetä. Millainen mies menee muutama tunti eron jälkeen naimaan toista naista ja jäätyään ns. kiinni asiasta valehtelee siitä vielä törkeästi päin naamaa? Millainen mies olettaa, että edelleen eron jälkeenkin teen asioita hänen puolestaan ja toteutan hänen toiveitaan hänen tahtonsa mukaisesti? Millainen mies soittaa minulle aivan muina miehinä ”vaihtaakseen kuulumisia”, vaikka kuukautta aiemmin (toim. huom. eron jälkeinen aamu) on raivonnut minulle, etteivät hänen asiansa enää kuulu minulle ja että hän halusi erota juuri siksi, ettei hänen tarvitsisi olla minulle enää tilivelvollinen? Millainen mies lähettelee minulle vihjailevia whatsapp-viestejä siitä, miten paljon hänellä nykyään on naisia ja väittää jälkeenpäin ihan pokkana, että meni väärään numeroon? Millainen mies antaa minun kantaa suhdettamme ja hänen elämäänsä puoli vuotta ja kun saa elämänsä järjestykseen, niin päättääkin haluavansa erota?
Tässä hieman taustaa sille, miten minua on edellisessä suhteessani ja erityisesti sen jälkeen kohdeltu. Onko siis ihme, mikäli usko miessukupuoleen on tällä hetkellä hiukan kateissa? (Ja nyt palataan postauksen oikeaan pointtiin). Aloin tänään jälleen yhden riidan jälkeen miettiä, olenko niin perseestä, että laitan vaan pahaa kiertämään? Tiedättekö kuvion? Olen niin pettynyt miehiin (mieheen), että minua ei kiinnosta vaikka joku heistä pettyisikin minuun. Vaikka ehkä omalla käytökselläni aiheuttaisin pahaa mieltä. Jotenkin kierolla tavalla ajattelen ainoastaan, että he ovat ansainneet sen, koska minuakin on kohdeltu niin väärin. Vaikka tietenkään asia ei näin ole ja sen tiedostan! Mutta ajatuksilleen ei mitään voi. Mutta onneksi käytöstäni voin aina muuttaa ja koitankin tästä lähtien olla rehellinen ja olla tahallaan aiheuttamatta pettymystä tai pahaa mieltä kenellekään omalla käytökselläni. Koska eihän se heidän vikansa ole, että ex-poikaystäväni sattuu olemaan kusipäisin mies, mitä maa päällään kantaa. Vielä vähemmän he ovat ansainneet sen, että kaadan oman tuskani heidän niskaansa olemalla myöskin kusipää.
Sanokaa nyt, että edes jollain tavalla ymmärrätte ajatuksiani? Kai teistäkin joku joskus on näin ajatellut?