Poikani, sinulla on lupa unelmoida

Tänään on lasten oikeuksien päivä. Sitä vietetään tänä vuonna teemalla ”lupa unelmoida”. Me asumme maassa, jossa puhdas vesi, peruskoulu ja sanavapaus ovat itsestäänselviä asioita. Poikani ei tarvitse mennä lapsena töihin vaaralliseeen kaivokseen tai tyttömme ompelemaan pikamuotivaatteita kyllästyneille rikkaille. He saavat herätä joka aamu lämpimässä kodissa ja syödä terveellistä ruokaa riittävästi. He saavat leikkiä. He ovat siis niitä onnekkaita lapsia maailmassa.

Koska tyttömme ei oikeastaan ole minun biologinen tyttäreni, minun pitäisi kysyä lupa hänen molemmilta vanhemmiltaan, voidakseni kuvata häntä blogiini ja voidakseni kertoa hänen unelmistaan. Lisäksi koska hän on jo 10 vuotta vanha, koen, että minun pitäisi kysyä häneltä itseltäänkin jokaiseen kuvaan lupa. Ja koska tällä hetkellä hän on äitinsä luona, se ei ole mahdollista. Sen vuoksi, en kerro hänestä tai hänen unelmistaan tässä enempää. Tyydyn siis hänen osaltaan sanomaan, että hän on paras mahdollinen”tytärpuoli”, joka ihmisellä voi olla ja rakastan häntä kuin omaani, juuri tuollaisena ihanana omana itsenään, kuin hän on.

Omasta pojastani voin kuitenkin kertoa. Hänen suurin unelmansa on isona alkaa palomieheksi. Hänet saa tolkuttoman iloiseksi sillä, että kierrämme koiralenkillä  katsomaan Porin VPK:n talleja ja ihailemaan vanhaa museopaloautoa.Hän rakastaa muitakin hälytysajoneuvoja ja oikeastaan kaikkia autoja. Hän tuntee automerkit paremmin kuin minä ja jaksaisi katsoa rakennustyömaita loputtomiin. Olen äitinä saanut lukea yhä uudelleen rekoista, traktoreista, museoautoista, formula-autoista. Olen saanut poikani myötä löytää täysin uusia maailmoita.

Olen pojaltani saanut myös lukemattomia pusuja ja halauksia. Olen saanut nukuttaa hänet kainalooni ja kuulla maailman parhaat sanat: ”rakastan sinua äiti”. Olen saanut hoivata pehmoleluja ja leikkiä pupunukketalolla. Olemme katsoneet Palomies Samin ja Ryhmä Haun lisäksi Miffyä ja Hello Kittyä ja vähän He-Maniakin.  Olemme ihailleet yhdessä tähtitaivasta ja lumisadetta. Olen saanut välillä rauhoitella liian rajuksi yltyneitä leikkejä ja toisaalta rohkaista poikaani menemään leikkimään muiden kanssa. Olen saanut hämmästyä siitä kuinka viisas ja taitava tuo pieni poikani on.

Pojallani on oikeus joka päivä olla oma itsensä eli kaikkea tätä : herkkä, taiteellinen, hupsu, raju, pallon perässä juokseva, omille paukuilleen käkättävä, puhelias, vitsaileva, älykäs, kiukutteleva, arka, lauleskeleva, kiipeilevä, lueskeleva, tanssiva, autoja huoltava, auttavainen, pikkuruinen oma itsensä. Hänellä on oikeus olla juuri sellainen lapsi kuin hän itse on; sellainen poika kuin hän itse haluaa olla.

Hänellä on oikeus haaveilla, unelmoida. Tuli hänestä sitten palomies, presidentti, sijoituspankkiiri, balettitanssija, leipuri tai siistijä, me olemme aina hänestä ylpeitä. Me haluamme vain antaa hänelle turvallisen kodin ja hyvän itsetunnon. Haluamme opettaa hänet sanomaan ”Ei”,kun jokin ei tunnu hänestä hyvältä  ja ”Joo” kun joku tuntuu. Haluamme opettaa häntä jahtaamaan unelmiaan ja toisaalta rohkeasti luovuttamaan, jos unelma ei ollutkaan sitä, mitä hän oikeasti haluaa.

Haluan opettaa hänet olemaan hyvä ihminen muille ja itselleen. Ymmärtämään itseään ja muita. Ei rakentamaan vastakkainasetteluja vaan siltoja. Ymmärtämään, että jokaisen ajatukset ovat tärkeitä, myös hänen. Rohkeasti seisomaan ajatustensa takana ja perustelemaan tai  muuttamaan niitä, jos se on tarpeeen.

En odota hänen toteuttavan omia unelmiani, ideologioitani tai pyrkimyksiäni. En myöskään pelottele häntä omilla peloillani maailmasta. Hänelle kuuluu lapsen viattomuus ja toiveikkuus. Aikuisten tehtävä on luoda lapselle uskoa tulevaan, vaikka itseä pelottaisi. Jokaisella ajalla on omat pelkonsa: ydinsota, taloudellinen lama, ilmastonmuutos, korona. Mutta lapsen tehtävä ei ole kantaa huolta niistä, vaan aikuisen. Aikuisen tehtävä on koittaa luoda kaikille lapsille maailma, jossa on mahdollisuus haaveilla. Lapsen tehtävä on leikkiä.

Sen sijaan haluan kertoa ja opettaa lapselleni omat avaimeni hyvään ja merkitykselliseen elämään ja tukea häntä, sitten kun hän rakentaa itse oman elämänsä. Minä ja hänen isänsä olemme aina valmiit auttamaan, kun hän kompastuu; tukemaan, kun hän kokee pettymyksiä ja hurraamaan, kun hän onnistuu; antamaan rakkautta, mutta myös turvallisia rajoja. Hän saa rohkeasti tutkia maailmaa, mutta sen kehyksen sisällä, johon hän on valmis. Sitä on minusta vanhemman rakkaus.

Lapseni, sinulla on lupa unelmoida, toteuttaa unelmasi ja auttaa muita toteuttamaan unelmansa. Tämä maailma on kohta teidän ja se maailma on juuri sellainen, jollaiseksi te sen teette. Älä pelkää!

Rakkaudella Hanna L

Kommentit (3)
  1. Upea teksti! Lupa unelmoida on niin tärkeä asia. Niin pienille kuin jo vähän isommillekin pojille. 🙂

    1. Kiitos. Se on totta ja harmi kyllä isommille pojille ja miehille sitä harvemmin kukaan tulee sitä sanoneeksi. Vaikka todellisuudessa luulen, että jokainen meistä, mutta varsinkin juuri aikuiset miehet tarvitsisivat muistutuksen siitä, että heilläkin on lupa unelmointiin, eikä vain elämän suorittamiseen päivästä toiseen. 😊❤

      1. Luulen, että uusi sukupolvi miehiä unelmoi jo ääneen. Tämä korona-aika on myös saanut monet miehet miettimään elämäänsä ja suorittamisvimmaa. Unelmoimaan paremmasta. Unelmissa on valtavasti voimaa juuri kriisin keskellä.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *