Valo voittaa

Olen viimeisen vuoden aikana uiskennellut aika syvissä vesissä. Meillä on ollut paljon surua ja vastoinkäymisiä. Sen takia oikeastaan vähän kaikki mukava on jäänyt, ystävien tapaaminen, laulaminen ja kirjoittaminenkin. Nyt kuitenkin pikku hiljaa kevätauringon ottaessa voiton pimeydestä, alkaa toivo ja optimismi ottaa voiton siitä kaikesta pahasta olosta, jonka olen sallinut mustata mieleni ja sisimpäni. Jos ei muuta, niin viimeiset vuodet ovat minulle opettaneet, että toivoa ja iloa ei mikään sydämestäni sammuta.

Ja tärkeimmät asiat ovat kuitenkin hyvin. Oma rakas poikani on, flunssaa lukuunottamatta,terve ja käsittämättömän elämäniloinen. Hän oppii joka päivä uusia asioita ja puhuukin jo niin hyvin, että hänen kanssaan voi ihan keskustella. Koiramme Murmur voi hyvin ja hallitsee mäyräkoiramaiseen tapaan perhettämme pehmeällä tassulla. Olemme Peterin kanssa edelleen yhdessä ja onnellisia, vaikka näiden uusperheeseen liittyvien paineiden takia se ei nimittäin ole mikään itsestäänselvyys.

Aurinko paistaa, koiran turkki tuntuu pehmeältä rapsuttaa. Tee lämmitttää koko kehoa. Elämä voittaa. Valo voittaa.

Hyvyyden on pakko voittaa.