Intuitio, tuo pieni viisas ääni sisälläsi

Olen tänään pohtinut intuition merkitystä. Tiedäthän, tuo vahva tunne joka tulee kun olet tekemässä isoja tai joskus ihan pieniäkin päätöksiä elämässä. Miten joissain tilanteissa, kun on sanomassa jollekin asialle, työlle, ihmiselle tai mille tahansa kyllä, mutta samaan aikaan jokin pieni ääni sisällä sanoo ”älä tee sitä”. Itse ainakin olen joskus vain vaimentanut äänen ajattelemalla, että pelkoa se vain on. Omalta mukavuusalueelta poistuminen on aina pelottavaa. Kuitenkin aina, kun en ole kuunnellut omaa sisäistä ääntäni, olen katunut. Joskus oma sisin, sielu tai miksi sitä haluaa kutsuakaan, tietää paremmin, kuin itse osaa järkeillä.

Kaikkein raskaimmiksi olen elämässäni kokenut ne työt ja projektit, joista olen jo etukäteen saanut varoituksen intuitiolta. Omaa itseään vastaan tekeminen on äärimmäisen raskasta. Joskus kyse on ollut ihan vain siitä, että olen sisimmässäni tiennyt olevani liian väsynyt tekemään jotain työtä. Mutta toisaalta joskus olen ehkä etukäteen aistinut, että työilmapiirissä tai itse työssä on jotain kummallista tai väärää, ja myöhemmin huomannut olleeni oikeassa. Kun intuitiotaan ei kuuntele saa yleensä maksaa katkeran hinnan: huomaat olevasi jumissa työssä, jossa pääasiassa tunnet ahdistusta, vaikka työilmapiirin takia, mutta et oikein voi lopettaa, kun mitään ns. järjellistä syytä ei ole.

Vielä tärkeämpi intuitio on ihmisten kanssa. Joskus, ilman mitään syytä, ensi vaikutelma jostain ihmisestä on äärimmäisen negatiivinen. Tällöin helposti koittaa karistaa ajatuksen ja syyttää itseään ennakkoluuloista. Mutta intuition varoitus ei ole sama kuin ennakkoluulo. Jos pelkää ihmistä jostain selvästä syystä kuten ulkonäön, ihonvärin, kulttuurin, sukupuolen tms. takia, kyse on ennakkoluulosta. Tässä tapauksessa onkin tärkeää tarkastella ajatuksiaan, koska ennakkoluulot eivät ole hyvä asia. Intuitiossa on kuitenkin kyse jostain paljon monimutkaisemmasta. Henkilö herättää jotain ikäviä tai toisaalta myös positiivisia tunteita täysin ilman syytä.

Olen itse saanut myös tässä asiassa karvaasti kokea, että jos intuitio varoittaa pysymään kaukana jostain Ihmisestä, silloin se etäisyys kannattaa pitää. Joskus on sattunut, että kun puhuu näistä kokemuksista jonkun ystävän kanssa, hän on kokenut saman ihmisen kohdalla saman, miten sen sanoisi, selittämättömän pahan ilmapiirin. Omissa kokemuksissani nämä kyseiset ihmiset ovat yleensä myöhemmin osoittautuneet itsekkäiksi, häikäilemättömäksi, kylmiksi tai jopa ihan suoraan sanottuina pahoiksi ihmisiksi. Joka kerta nämä ihmiset ovat kuitenkin olleet aluksi, ja monien muiden silmissä, oikein mukavia, hauskoja ja pidettyjä ihmisiä. Todellinen luonne on paljastunut vasta ajan kanssa.

Toisaalta kun tapasin ensimmäisen kerran parhaan ystäväni yksitoista vuotiaana, tiesin ensi hetkestä asti, että me tulemme olemaan ystäviä ikuisesti. Oli aivan kuin olisimme olleet ystäviä aina. Ajattelimme samalla tavalla ja pystyimme täydentämään toistemme lauseet. Sama on tapahtunut joidenkin muiden ihmisten kanssa, he ikäänkuin tuntuvat ensimmäisestä hetkestä asti siltä, kuin olisivat olleet elämässäsi aina. Heidän ympärillään on jotenkin hyvä ilmapiiri, enkä nyt puhu karismasta, vaan he tuntuvat siltä, että olisi ikäänkuin tullut kotiin.

Hetki sitten sain taas elämässäni muistutuksen intuition tärkeydestä. Jouduin hyvästelemään erään asian elämässäni, vain koska siihen liittyi muita ikäviä asioita. Vaikka päätökseen liittyi haikeutta, harmitusta ja vähän ehkä alistumisen tunnettakin, lopulta kuitenkin heti päätöksen tehtyäni tunsin vain suunnatonta iloa ja helpotusta. Silloin muistin, miten ennen koko hommaan ryhtymistä oli intuitioni ollut sitä vastaan. Olin vain vaimentanut tunteen, koska olin ajatellut olevani järkevä.

Tästä kokemuksestani ymmärsin taas, että meissä, minussakin, on sisällä niin paljon enemmän tietoa, aavistusta ja herkkyyttä aistia asioita, kuin mitä meidän tajunnalla on mahdollisuus käsitellä. Tästä eteenpäin olen päättänyt kuunnella sisintäni ja muistaa, että intuition varoitus ei ole sama kuin pelko. Ja on ihan oikein rajata elämänpiirinsä niin, että rajaa ahdistusta tuottavat asiat tai jopa ihmiset pois. Jokaisella on oikeastaan ihan velvollisuus suojella myös itseään. Joskus se ahdistava tunne sisällä, kun on tekemässä päätöstä, ei johdu vain epämukavuuden ylittämisestä, vaan siitä että on, ihan oikeasti, tekemässä huonoa päätöstä.

Olisi kiva tietää, onko joku muu kuunnellut intuitiotaan ja jättänyt tekemättä jotain mikä oli järkevää? Tai vaihtoehtoisesti tehnyt intuitiotaan vastaan ja saanut huomata tehneensä väärän päätöksen?

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *