Muumilaaksoon

Meille on jo muodostunut perinteeksi käydä Muumimaailmassa ennen juhannusta. Alun perin valitsimme tämän ajankohdan, koska silloin on vielä viileämpi ja vähemmän ihmisiä liikkeellä. No, tänä vuonna valitsimme päiväksi juhannusaaton ajattelematta, että se on jo tosiaan monilla vapaapäivä. Kävi siis niin, että heinäkuisten helteiden lisäksi Muumilaaksossa oli valtavasti väkeä. Onneksi se ei menoa haitannut, sillä portilla ollut pieni jono purkautui nopeasti. Muualla muumilaaksossa ei jonoa oikein synnykään, sillä varsinaisia laitteita ei juuri ole. Näin ollen Muumimaailmassa väenpaljous ei haittaa samalla tavalla kuin vaikka huvipuistossa.

Muumien filosofiaa

Muumilaakso on seikkailupuistona juuri sellainen kuin sen voi animaation tai kirjojen perusteella olettaa olevan: yhdistelmä satumaisia rakennuksia ja luontoa. Olen aina ihaillut sitä miten Muumimaailman seikkailupolut on rakennettu osaksi maisemaa. On nousuja ylös ja laskuja alas, siellä täällä jonkun asumus tai toimintapiste. Ja välillä puiden välistä vilkkuu meri.

Vaikka lapsille Muumimaailmassa tärkeintä on tietenkin muumihahmot, sanoisin, että aikuiselle se on kiireetön yhdessäolo. Muumimaailman kiertää helposti muutamassa tunnissa, joten jokaisessa nähtävyydessä voi rauhassa käyttää aikaa. Huvipuistoissa on usein niin paljon laitteita ja jonoja, että lapset juoksevat paikasta toiseen vain ehtiäkseen mahdollisimman moneen laitteeseen. Muumilaaksossa ei kiireen tuntua synny, siellä saa haahuilla onnellisena ja pysähtyä tutkimaan jokaista kivenkoloa, ihan niin kuin muumit kirjoissakin tekevät.

Jännittävää odotusta

Tänä vuonna vanhempi poika odotti eniten Nuuskamuikkusen tapaamista. Hän on katsellut paljon muumianimaatiota  ja he olivat isänsä kanssa juuri saaneet päätökseen ensimmäisen muumikirjan: Muumipeikko ja pyrstötähti. Muumit ovat muuten loistavia kirjoja siihen kun lapsi harjoittelee keskittymistä pidempään tarinaan. Kirjoissa on siellä täällä pieniä kuvia, juuri tarpeeksi herättääkseen mielikuvituksen. Maailma täytyy kuitenkin pääasiassa itse kuvitella. Uskon, että kirjojen lukemisen lisäksi erittäin tärkeää on opettaa lapselle mielikuvituksen käyttöä.

Pojan suosikki on siis Nuuskamuikkunen. Vielä viime vuonna se oli Pikku Myy, mutta tänä vuonna hän on alkanut pitämään muikkusesta enemmän. Vihreä on toki myös hänen lempivärinsä, mutta uskon että monella muullakin lapsella kaava on, että ensin tykätään Muumipeikosta, sitten kaksi-kolme -vuotiaana Pikku Myystä kunnes löydetään se oma suosikki. Tämä varmasti siksi, että uhmaikäisen lienee helppo samaistua Pikku Myyhyn. Joka tapauksessa nykyään hän rakastaa Nuuskamuikkusta ja totta tosiaan, jotain nuuskamuikkusmaista pojassa on.

Poika halusi myös pukeutua matkalla suosikikseen, sillä hänen kaapistaan löytyy valmiiksi aivan Nuuskamuikkusen takkia muistuttavat takki ja housut. Koska hän oli niin innoissaan, lähdin mukaan leikkiin. Menimme kahdestaan kangaskauppaan ja ostimme vihreää askarteluhuopaa. Ompelin matkaa edeltävänä yönä käsin siitä hatun. Lopputulos ei ole mikään ammattiompelijan luomus eikä niin ole tarkoituskaan. Sen sijaan ilme poikani kasvoilla, kun hän heräsi aamulla, oli niin onnellinen, että kannatti ahkeroida.

Kun hän sitten pääsi Muumimaailmaan Nuuskamuikkuseksi pukeutuneena hymy oli korvalta korvalle. Ja ylpeys pakahduttava, kun häntä kutsuttiin pikku Nuuskamuikkuseksi muiden vieraiden taholta. Saimmekin yhteiskuvan ihka oikean Nuuskamuikkusen kanssa ja uskon, että sitä kuvaa katsellaan varmasti usein ensi talvena. Koska päivä oli helteinen, emme tietenkään antaneet pojan pitää huopahattuaan ja jakkuaan koko päivää, olisi muutoin ollut läkähtyminen edessä. Tärkein oli saavutettu: kahden Nuuskamuikkusen yhteistapaaminen.

Muumilaakson ihanat hahmot

Oma suosikkihetkeni Muumilaaksossa on, kun kävellään portilta ohi kojujen, ja pienen mäen takaa alkaa pilkottaa muumitalon punainen katto. Yleensä tässä vaiheessa jokainen lapsi alkaa kiihdyttää askeliaan tai hihkua. Kun päästään mäen päälle edessä siintää valtava sininen muumitalo, jonka edessä yleensä muutama muumilaakson hahmo odottaa lapsia. Tilanne saa äitinä liikutuksen rintaan, lapsen riemu tarttuu, mutta siinä on jotain muutakin: se taianomainen onnen hetki, jonka saa lapsen kanssa kokea. Hetki vie aikuisen myös omaan lapsuuteensa, jonnekin sinne missä sadut olivat vielä totta ja jokainen päivä uuden seikkailun alku. Olen toki herkkä ja helposti liikuttuva ihminen ja toisinaan lasten suurissa onnenhetkissä minua alkaa itkettää. Tunne tarttuu kun olen vain niin iloinen heidän puolestaan.

Lapsille hahmojen tapaaminen on jännittävä, jopa juhlallinen tapahtuma. Meillä ei kumpikaan pojista ole koskaan pelännyt muumihahmoja, mutta voin hyvin ymmärtää, miten joillekin jännitys voi käydä ylivoimaiseksi. Muumihahmot onneksi osaavat ottaa sen huomioon ja moikkailevat myös kauempaa  arempia lapsia.

Meidän vieraillessa Muumimaailmassa ihan kaikki hahmot eivät olleet vielä saapuneet luodolle. Se ei meitä haitannut, mutta joillekin lapsille esimerkiksi Niiskuneidin ja Haisulin puuttuminen saattaa olla kova pettymys. Haluan silti korostaa, että saattaa olla, että hahmot olivat Muumimaailmassa jossain, mutta me emme niitä nähneet niissä paikoissa, joissa hahmot yleensä ovat. Hahmoista eniten lapsia yleensä viihdyttää silti Pikku Myy ja hän oli tänä vuonnakin loistava. Lapset muistavat vieläkin viime vuodelta sen, kun pikku Myy lisäsi chiliä Vilijonkan teehen. Ja sekös varsinkin neljävuotiasta naurattaa.

Ruokailu Muumilaaksossa

Muumilaaksossa on useita eri ruokailumahdollisuuksia: isompaan nälkään löytyy hampurilaispaikka sekä pizzaa ja pastaa. Pienempää nälkään on kojuja ja kahviloita, joissa myydään esimerkiksi kierreranskalaisia ja lettuja. Meidän suosikkimme on kuitenkin Mamman keittiön seisova pöytä. Tarjolla on salaattipöytä, lihapullia, perunamuussia, nakkeja (myös vegenä). Lapset ovat tykänneet, kun ovat saaneet kunnon ruokaa herkkujen lisäksi ja itse kasvissyöjänä arvostan panostusta myös kasvispuoleen. Syömme aina ulkona rauhallisella terassilla aurinkovarjon alla. Saamme kaikki latautua hetken ennen seuraavan seikkailun etsimistä.

Mamman keittiöön on viime vuosina tullut harmillinen uudistus: jälkiruokakahvien sijaan saakin kahvilipun. Kahvilippu käy mihin tahansa muumimaailman kioskiin ja se onkin helppo käyttää, jos hakee myöhemmin jälkiruokaa vaikka Mamman munkkilasta. Ymmärrän kyllä tämän muutoksen, sillä ruuhka-aikoina ei varmasti haluta, että perheet jäävät pidemmäksi aikaa pöytään istumaan. Kun ruoka on syöty ihmiset luonnollisesti jatkavat matkaansa ja seuraavat pääsevät sisään. Aikuisten juodessa kahvia, lapset saattavat myös lähteä vaeltamaan ympäri ravintolaa odottaessaan jo malttamattomana pääsyä touhuamaan.

Itselleni kuitenkin kahvin juominen on yleensä ollut pieni rentoutumisenhetki ja olen tykännyt juoda kahvin syömisen yhteydessä. Uskon, että monilla on sama kuin meillä: kun on kerran saanut pienet lapset rauhoittumaan ruuan ääreen, heitä ei ole kovin helppo saada rauhoittumaan heti uudestaan kahville. Valittavaksi jää siis ottaa kahvi kioskista mukaan tai antaa kahvihampaan kolottaa. Koska kahvimuki kädessä on hankala seikkailla ylös ja alas muumilaakson mäkiä, jää kahvin juonti yleensä myöhemmäksi.

Vinkkejä pienten lasten kanssa

Mamman keittiön aulasta löytyy myös lastenhoitohuone ja iso wc. Huone on yleensä siistissä kunnossa ja sieltä löytyy jopa ilmaisia muumivaippoja kokeiluun, jos on unohtanut omat kotiin. Ainut miinus lastenhoitotilassa on se, että sitä käyttävät mielellään muutkin kuin vaippa- tai pottaikäiset. Tuntuu turhauttavalta odottaa oven takan itkevän ja märän taaperon kanssa, kun vessassa istuu kuusivuotias äiteineen. Varsinkin kun tavalliset vessat ovat nurkan takana. Niissä ei vain yksivuotiaan vaippaa saa vaihdettua. Ymmärrän kyllä, että tilanteita on monenlaisia, mutta tämä sama ongelma on ollut tuon lastenhoitohuoneen kanssa lähes joka vuosi. Onneksi vaipanvaihtomahdollisuuksia on muuallakin, mutta tietysti vaippa yleensä vaihdetaan ruokailun yhteydessä.

Tärkeänä vinkkinä sanoisin myös, että Muumimaailmaan kannattaa varata omia eväitä ja juotavaa. On kiva antaa repusta lapsille heti smoothie tai pala hedelmää, kun nälkäkiukku uhkaa yllättää. Muumimaailmassa on myös useita idyllisiä kulmauksia pieneen omatoimiseen piknikiin, joten ravintolapalveluiden käyttäminen ei ole ollenkaan pakollista. Vaikka Muumimaailmassa puhaltaa aina pieni merituuli, on kesällä silti usein paahtavan kuuma. Vähintään vesipullo kannattaa siis varata mukaan.

Meidän perheen suosikit Muumimaailmassa

Lasten suosikeiksi tänä vuonna nousivat, hahmojen ohella:

• Tuu-tikin onginta keksintöpuistossa
• Kuularata jossa lapset myös tutustuivat spontaanisti muihin lapsiin. Siinä ei paljon kielimuuri haitannut, kun kisattiin kuulien kanssa.
• Taaperon suosikki oli Hemulin kukkapenkki. Kuten taaperot yleensä, hän rakastaa veden kanssa pluttaamista ja olisikin voinut kasvatella kukkia koko päivän.
• Poikien suosikki tänäkin vuonna oli  Pikku Myyn Suuri kurpitsa
• Vanhemman pojan ehdoton suosikki oli myös Muumipeikon talon liukumäki.  Tässä kohteessa käytiin yhä uudestaan.
• Oma suosikkini oli tällä kertaa luontopolku. Otimme kaikki paljasjalkapolulla kengät pois ja tassuttelimme eteenpäin Nuuskamuikkusen leiriin ilman kenkiä. Lepäilimme hetken riippumatoilla, kun lapset möyhivät patjoilla. Tämä huilailupuisto onkin nerokas keksintö. Väsyneet vanhemmat ja pienimmät saavat hetken levähtää isompien lasten leikkiessä pikku asumuksissa.

Naantali

Jos olet suuntaamassa Muumimaailmaan tänä vuonna, huomaathan että Naantali itsessään on myös upea matkailukohde. Jo Muumimaailmasta poistuttaessa on mahdollisuus pulahtaa Nunnalahden uimarannalla meriveteen. Naantalissa on upea kirkko ja vanhakaupunki. Kirkon pihan vieressä sijaitsee myös ihana leikkipuisto, jossa ainakin meidän lapset ovat monta kertaa viihtyneet. Kannattaakin miettiä, että mitä jos viettäisi Muumimaailman lisäksi toisen päivän ihan vain Naantalia tutkien.

Joka tapauksessa muista, että Muumimaailmaan matkatessa kannattaa siis varata eväiden lisäksi aimo annos seikkailumieltä, kärsivällisyyttä, hyvät kengät. Ihanaa taianomaista muumipäivää, jos olette sinne suuntaamassa.

♥ Trevliga hälsningar,

Hanna L

Tästä Muumimaailmaan