Me saimme tietää muutostamme Lontoosta Kööpenhaminaan juuri ennen joulua. Minä olin asunut Lontoossa 13 vuotta, mieheni 18 vuotta ja pojat eivät olleet muuta kotia koskaan tunteneetkaan. Lontoo oli koti ja siellä oli ihana asua, mutta olihan siinä Lontoolaisessa elämäntavassa tiettyjä asioita, mitkä olivat todella rasittavia (varsinkin lapsiperheelle) kuten superpitkät työpäivät ja työmatkat, lastenhoidon ja koulujen korkeat kustannukset ja nyt viimevuosina tuo tragikoominen esitys nimeltä Brexit.

Eli kun Kööpenhaminasta tuli soitto, niin ilolla ja innolla siihen vastattiin. Mies aloitti uuden työnsä jo huhtikuusta, appivanhemmat Uudesta-Seelannista tulivat auttamaan arjessa loppuajaksi ja muutto tapahtui sitten heinäkuun alussa.

Kansainvälinen muutto on aina monimutkaisempi kuin maansisäinen muutto, mutta on siinäkin eri tasoja kuinka kompleksinen (lue stressaava) kokemus on tiedossa. Jos kyseessä on lapsiperhe (uudet koulut, hoitopaikat, kaverit hakusessa), jos lahtömaassa on asunut kauan (eli romua ja rompetta on kertynyt enemmän), jos muutto on mannertenvälinen (jos eri sähkovoltti, mitkään sähkolaitteet ei toimi), jos uudessa maassa ajetaan eri puolella tietä täytyy autot laittaa myyntiin jne.

Laskeskelin, etta olen itse asunut elämäni aikana 26 asunnossa/ talossa, 11 kaupungissa ja viidessä maassa, eli jotakin kokemusta asiasta on, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun muutettavana oli koko perhe ja kokonainen talo tavaraa. Kolleegat kuitenkin muistuttivat, että ole kiitollinen, ettei teillä ole lemmikkieläimiä, koska se kuulemma lisää muuttoon viela yhden monimutkaisen ulottuvuuden.

Yksi suuri vaikuttava asia on myos onko muutto maksettu vai ei. Yleensä on niin, että jos muutto on työnantajan puolelta maksettu, niin KAIKKI muutetaan, kuten veljelläni roskat roskakorissa ja ystavällä vedet maljakossa, mutta jos muutto on omakustanteinen ei IKEAn huonekaluja kannata ruveta muuttamaan, koska muuton kustannus on enemmän kuin tavaroiden osto uutena.

Meillä muutto oli maksettu, mutta ei kuitenkaan haluttu ruveta muuttamaan mitään tarpeetonta, joten kaikki poikien vauva-ajan käyttämättomäksi jääneet tavarat, kuten  vauvansängyt, vaunut, fillarit, vaatteet etc laitettiin e-Bayhin tai lähetettiin veljelleni Saksaan. Sendmyparcel listaa kaikkien kuriirien hinnat, jotta voi valita halvimman ja pahvilaatikollinen tavaraa (kirjoja, leluja ja vaatteita) UK:sta Saksaan maksoi muutaman punnan.

Ja kyllähän ihan roskaakin tuli monta autokuormallista. Kaiken maailman dokumentteja oltiin turhaan säilötty vuosikaudet, remontin jäljiltä oli autotalli täynnä kaikenlaista puupalikkaa ja vintiltä löytyi vaikka mitä rikkinäistä tavaraa, mitä ei ollut koskaan ennen jaksettu viedä roskiin. Tämän puolesta pitäisi muuttaa muutaman vuoden välein, että saisi nurkat puhtaaksi romusta.

Itse muuttoa sitten ei oikeastaan voi hirveesti valmistella. Muuttofirma pakkaa kaiken itse, koska muuten heidän vakuutuksensa eivat ole päteviä. Tässä kohdassa mietin, etta kuinka tiukkaa tämä on, koska meillä oli sellaisia IKEAn läpinäkyviä muovibokseja ja pakkasin niihin etukäteen ei-rikkoutuvaa tavaraa kuten kirjoja, kenkiä ja talvivaatteita. Ainakin meidan muuttofirma oli tässä kohdassa joustava, ja boksit kannettiin muuttoautoon sellaisinaan.

Olin myoskin lukenut ”The Year of Living Danishly” – kirjasta, että alkoholia ei saisi muuttaa maasta toiseen, mutta kyllä vaan meidän viini ja shampanjapullot menivät lastiin ongelmitta. Ilmeisesti tämmoiset kohtuulliset määrät ovat ok, mutta jos omistaa viinikellarin arvoviinejä, niin se saattaa olla eri asia.

Yhden parhaimmista vinkeistä sain työkaverilta tosi(kauhu)tarinan muodossa. Hänen tuntemansa perhe oli ollut muuttamassa Singaporeen ja muuttajat olivat pakanneet lipaston, missä oli perheen passit ja visa dokumentit ja virhe huomattiin vasta kun lipasto oli lastattu laivan konttiin. Siinä saa kyllä olla todella tarkkana, kun muuttoporukka saapuu ovesta sisään. Vauhti on todella sellaista, että siinä ei enää kysellä mitään, eikä ruveta mitään tiettyä tavaraa etsimään.
Meidan pojilla pääsi itku siina vaiheessa, kun uudet, juuri saadut synttärilelut oli pakattu laatikkoon ja niitä ei enää takaisin saanut.

Myöskin kolmen päivän pakkaamisen jälkeen, meidän muuttajat olivat sen verran uuvuksissa, että kaksi laatikollista tavaraa pääsi melkein unohtumaan. Onneksi käytiin kaikki kaapit läpi vielä viimeisen kerran, kun rekka oli lähdossa.

Pojat matkasivat mummun ja ukin kanssa Suomeen mummun kesäleirille alta pois, ja se kyllä poisti stressia Lontoon päässä ja nopeutti purkamista uudessa kodissa.

Ja meille ei ehtinyt haikeus iskeä Lontoossa, koska siinä oli noin miljoona asiaa hoidettavana (myy autot, loydä gardener, irtisano kaikki sopparit etc) ja tyylillemme uskollisina, päätettiin vielä maalata vähän seiniä ja Osmota lattioita vuokralaisia varten. Lopulta sitten taksi jo odotti pihalla, kun minä vielä Osmosin olohuoneessa. Lentokentällä oli sitten pakko ottaa iso drinksu ja huokaista helpotuksesta.

Meidän 115m2 pikkutaloa pakattiin kolme päivää (ma-ke), neljäntenä päivänä tavarat seisoivat jossain varastossa, ja perjantaina rekka lähti kohti Tanskaa, missä tavaroita alettiin purkaa lauantaiaamuna (kaatosateessa, tietysti). Muuttajien olisi pitänyt myos purkaa tavarat, mutta koska me olimme varta vasten paikalla (ja heidän raukkojen piti kantaa laatikot ja huonekalut kolmanteen kerrokseen ilman hissiä), rupesimme me purkamaan laatikoita ja laittamaan tavaroita heti paikoilleen. Kaksi päivää siinä sitten kesti, että kaikki laatikot saatiin ovesta sisään ja purettua.

Laatikoita oli kaiken kaikkiaan 215 ja huonekalut päälle. Kun homma vihdoin muuttomiehien puolelta saatiin valmiiksi, totesivat he Britti-huumorilla. ”When you guys  move again, don’t call us”.