Kun sä vaan oot niin vitun ruma
Olen usein kovin sokea ympäristölle, koska en välitä paskaakaan. Keskityn paljon omiin asioihini ja teen juttuja niinkuin itse tahdon. Sillä, etten välitä…tarkoitan ympäristön asettamia nk. paineita, joiden mukaan pitäisi sopia johonkin muottiin tai piitata muiden mielipiteistä. Ei vaan kiinnosta. Ei ole paineita sopia yhtään minnekään. Joskus toivon, että voisin antaa puolet tästä siunatusta välinpitämättömyydestä jollekin sitä tarvitsevalle siksi, että joskus kaikkien olisi hyvä osata sanoa maailmalle ja ihmisille fuck you ja tarkoittaa sitä.
Tämä kaikki on pohjustusta sille paskalle, jota olen lukenut viime aikoina milloin mistäkin. Mm. paska ryöppy, jonka Hanna Sumari kohtasi Tanssii tähtien kanssa -ohjelman vuoksi tai se mitä Anu Saagim ystävällisesti lasketteli suustaan, puhumattakaan yleisön reaktiosta siihen tai mitä uusi Miss Helsinki sai voittonsa jälkeen osakseen.
En tiedä mikä tässä maailmassa on niin vinossa, että kukaan kuvittelee olevansa sellaisessa asemassa, jossa ilkeämielinen toisen ulkonäön ruotiminen ja sillä mässäily olisi jotenkin hyväksyttävää. Mistä lähtien toisen rumaksi haukkuminen on ollut aplodien arvoista? Mistä lähtien huikean tanssinumeron on saanut sivuuttaa haukkumalla 58 vuotiaan naisen käsivarsia? tai mistä lähtien toisen voitto on ollut oikeutettua polkea kansan toimesta maan rakoon haukkumalla toinen pataluhaksi tuntematta?
Kun sellainen ihminen katsoo itseään aamulla peilistä, joka on vasta illalla kirjoittanut nettiin, kuinka Hannan ällöttävät kädet hyllyivät tanssiessa ja kuinka Miss Helsingin naama on, kuin rekan alle jäänyt….mitä sellainen ihminen itsestään ajattelee? Miten hän itsensä näkee?
Jos tässä jotain pisteitä täytyy jaella niin ala-arvoisesta ala-aste tasoisesta kommentoinnista ja mielipiteestä huolimatta Anulle on annettava propsit siitä, että tölvi kommenttinsa silti päin naamaa ja seisoi sentään uppiniskaisesti mielipiteensä takana vielä myöhemminkin. Mutta jokainen aplodi ja hörähdys laski kantajansa samalle tasolle hänen kanssaan, mikä on minusta jopa surullisempaa. Elämme maailmassa, jossa aikuisten joukossa hölmöys ja typeryys on yhtä tiivistä, kuin leikki-ikäisten. Kun joukossa ollaan jotain mieltä niin jokaisen yksilön omat aivot lakkaavat toimimasta. Tähän, kun lisätään mahdollisuus anonyymiin huuteluun näppäimistön takaa niin avot. Ryhmä parempia ihmisiä mielipiteineen on valmis! Kyllä kelpaa!
Puhutaan koulukiusaamisesta ja ollaan valmiita ottamaan kantaa siihen, kitkemään sitä. Silti samaan aikaan syydetään vasemmalla kädellä solvauksia nettiin ja ilmoille, kun opetetaan omalle Usko-Jeminalle, että kiusaaminen on väärin. Tai ehkä ei opeteta…? Näyttää siltä, että mieluummin opetetaan Usko-Jeminalle, että naapurin huoran kengät on vittu yhtä rumat, ku sen kirveellä veistetty lärvi ja sellaisen sanominen tai kirjoittaminen jonnekin on ok. Sitten me ihmetellään, että missä on mennyt vikaan.
So let’s think about that.