Vaakaralli ja lähestyvä keski-ikä

Kaukomatkailusta hieman lyhyemmän matkan taittamiseen, jota myös kodin ja salin väliseksi matkailuksi kutsutaan. (haha..ei..suinkaan mitään euroopan sisäistä kaupunkimatkailua ei…)

Joskus 5 vuotta sitten vielä olin vaa’an orja. Siis henkilövaa’an. Ja sittemmin, kun siitä orjuudesta fitness hömpötykseni myötä pääsin eroon, olen todellakin pysynyt vaa’asta kaukana ja tunnustellut omaa fiilistä ja vaatteiden päälle istumista ja ollutkin kokolailla tyytyväinen. Tai no kaukana ja kaukana(tässä kohtaa mun  päässä soi TIS Jonnen ”pikkusen ja pikkusen” -päässä), mutta joka päiväinen puntarointi vaihtui ehkä kerran kuukaudessa tai kerran kolmessa kuukaudessa puntarointiin. Kunnes tämän projektin myötä painon seurailu on ollut aika keskeisessä osassa ja vaa’alla onkin täytynyt käydä joka päivä. Siis jok’ikinen. Ja näin ollaan seurattu viikon keskiarvoa ja hyvä niin, koska oikeasti….vaikka syöt joka hiton päivä samaa sapuskaa tasan samat määrät niin maanantaina saatat painaa 70.6kg, tiistaina 71.8kg ja keskiviikkona 70.3.kg..enkä minä hitto soikoon ole yhtenäkään näistä päivistä parempi tai huonompi ihminen, vaikka kehonpaino tuntuu elävän aivan mielivaltaista omaa elämäänsä. 10 vuoden takainen minä olisi saanut sätkyn! Tiistai olisi ehdottomasti aamulukemallaan valikoitunut paastopäiväksi ja mielivaltaiseksi makkaroiden puristeluksi, kun taas keskiviikkona olisin saanut palkinnoksi hapankorppua hyvin suoritetusta kitumisesta. Eli vielä kerran naiset (miksei miehetkin)…siinä vaa’alla on normaaleissa olosuhteissa vaan aika hiton turha rampata joka aamu. Saati joka ilta, joka ei kerro sitäkään vähää totuudesta.

Aamutreenit on aika mukavasti tulleet tavaksi ja sängystä ylös kömpiminen, kahvikupposen kautta salille n.klo 6-7 on oikeastaan aika jees. Sitä on niin sekaisin, kahvista huolimatta, että iltapäivällä miettii tuliko edes käyneeksi koko salilla. Onneksi lihakset ovat viimeistään parin päivän sisään kertoneet kuinka kävi. Treenejä on viikossa ollut viisi, mikä tarkoittaa siis sitä, että kierros ehtii alkaa saman viikon aikana alusta, koska kaksi treeniä ja yksi lepo systeemillä mennään edelleen. Tosin ensi viikolla alkaa kahden kierron mittanen supersetti helvetti, jonka suosiolla päätän kahteen lepoon. Ensi maanantaina alkaa työpaikalla myös vihdoin omaltakin osalta se virallinen lista pyöriä, joten saan salin lisäksi pyöräillä, kuin heikkopäinen ja kroppa on siis jatkuvasti melkoisessa rasituksessa.

Torstaina kyykkäsin, kyykkäsin niin pirun paljon ja sen päälle pääsin töihin purkamaan kuormaa. Ai, että. Jos siinä hommassa ei välilevypullistu niin ei missään. Siis kuorman purussa.

Meikäläisellä taitaa keski-ikäisyyden pelko olla jo aivan todellinen ja olisi syytä muidenkin huolestua. Aamulla, kun saavuin salilta kotiin ja siinä ruokaa lämmitellessä ja aurinkoiselle pihamaalle tuijotellessa oikeastaan ainoa harmituksen aihe oli se, että on lauantai eikä tule Huomenta Suomea. Töihin lähteminenkin tuntu mieluisalta. Tai ehkei se ole ikä vaan kevät. Lähestyvä kesä saa melkein kaiken tuntumaan mieluisalta.

Nyt on viimein päivä pulkassa ja pakko myöntää, että kiskaisisin ihan mielelläni puoli pullollista vinkkua palkinnoksi hienosti SUORITETUSTA lauantaista. Mutta ei. Taidan täyttää vesiputelin pitkin hampain ja siihen on tyytyminen.

Kippis ja mukavaa lauantaita immeiset!