Hanurin sulatus talkoot
Reipas viikko hanurin sulattelua takana ja homma on startannu sangen mallikkaasti. Ei oo tarvinnu edes pepsi maxia korkata sokeri viekkareihin, joka on kyllä Idan banaanipannarireseptin ansiota, jonka laskin iltapala makroihin sopivaksi ainakin nyt alku dieettiin. Jossain vaiheessahan siitäkin on luovuttava toki. (Idan blogiin btw pääsee tästä ).
IDK
Ja juu. Hyvin on ainakin nesteet lähteneet liikenteeseen. Viime viikon ramppasin posliinilla sen verta tiheään, että aloin epäillä saaneeni joka vuotisen virtsiksen, mutta virtsiksen tyyliin yö ramppaaminen ja kesken treenin juoksuttaminen jäi uupumaan, joten totesin, että kinkku ja suklaa se vaan poistuu vauhdilla ihmisestä. Ja sormetkin on nipun kyrp….salamipötköjä sijaan muuttuneet luiseviksi puikoiksi ja tuo oma hoitsukin kertoi mun tiivistyneen, kun viikon tauon jälkeen nähtiin, joten uskottavahan se on. Jämpti ruoan puntarointi toimii ja ehkä ne mukaan hitaasti hilatut pikku aerobisetkin.
Ja aerobisista puheen ollen! Ei taas mennyt ensimmäinen intervalli sitten kesän ihan täysin kohtuudella. Empä minä ihmeitä odotellutkaan, kun kauhun sekaisin fiiliksin kiipesin 24 sevenin porrascrossarin irvikuvaan ja aloin tikata. Paukutin sitä rakkinetta, kuin puoli pöyröö ja pihisin pää punaisena ja valuin hikeä lammikoittain. Tein siis kirjaimellista kuolemaa, mutta 10 minuuttia ei ilmeisestikään ole riittävä aika tappamaan lopullisesti, vaikka siinä hetkessä siitä olinkin vakuuttunut. Selvisin ja heti tänään se hiivatti oli edessä uudestaan. (En todellakan tee nyt alkuun, kuin kerran viikkoon. Ihan vain siitä syystä, että inhoan ja toisekseen mulla on aikaa katsoa rauhassa miten kroppa alkaa ottaa muutoksia vastaan, joten ei ole edes tarvetta työstää miljoonaa tuntia aerobista heti alkuun. Etenkin, kun haluan olla tarkka ja säästeliäs lihasmassaa ajatellen. ) Myös maanantai aamuihin on lisätty n. 45min reipastahtinen aamulenkki ja oli keli, kuin keli niin soijan irtoaminen on taattu.
Ruokapuolesta sen verran, että koska makunystyrät ovat edelleen surkastuneet ja täysin sillä tasolla, että paistijauhelihan käyttö broilerin sijaan saa tärisemään jännityksestä ja olon villiksi, ei siitä juuri ole antaa mitään oikeasti jännittäviä vinkkejä. Syön riisiä ja kanaa, salaattia, rasvoja ja valkuaisia..PALJON VALKUAISIA. Ja kaiken sellaisenaan. En väsäile mitään huisin jännittäviä ja vaihtelua tarjoavia fitness terveysherkkuja(paitsi se banani pannari….niin…huisin jännittävä..). En. Maustan merisuolalla, pippurilla ja broilerimausteella. Simple as shit! JA sellaisena haluan sen homman pysyvänkin. Ravinto on taas proteinia, hiilihydraattia ja rasvaa. Lisäksi suolaa, vitamiineja ja nestettä. Muu ei kiinnosta, kunhan saan edellä mainittuja riittävästi. Ja koska en juurikaan kyllästy saman ruoan mupeltamiseen kovinkaan helposti, tulen todennäköisesti tällä kaavalla painamaan hamaan loppuun saakka.
Tänään vasta, koska eilen oli persus vielä lauantain treenistä kipeä(normisti siis etureidet on maanantaina), tein etureidet, pohkeet, vatsat ja intervallin. Ah..niin mainio ajatus lykätä tuo kaikki samalle päivälle, mutta koska on niin mukava välillä pissiä omille kengille niin mikä ettei. Aijjai..kyykkäämään pääsin jo 72,5kg:lla, joka on aika mainio saavutus itselleni! 80kg yksinään ja puhtaasti olisi semmoinen märkä päiväuni näin ainakin alkuun, mutta siihen on vielä tuskallinen matka.
Elopainoani en tiedä näin viikon jälkeen. Sitä kurkkailen ensi sunnuntaina. Ja taaskaan en voi väittää olevani dieetillä siksi, että en viihtyisi nahoissani. Ainut asia mikä hiukan on ahdistanut on tuo nesteinen keskivartalo, mutta tämän viikon jälkeen sekin on sulanut sen verran, että kelpais jo vallan näinkin. Mutta pikku rasvan sulattelu on ihan kivaa vaihtelua eikä sitä vaan jatkuvasti voi painaa plussakaloreilla. Minä en ainakaan. Jännä nähdä löytyykö tuolta rasvan alta yhtään viime kesää enempää lihasta.
Mutta sellasta rasvansulatus lätinää. Näillä jatketaan! Mukavaa viikkoa ihmiset! <3