Joukkoliikenteen ihanuuksia

Joukkoliikenne….

Tuo kaupunkilaistuneen juntin painajainen, kun tajuat, että palattuasi Siperian erämaahan(lue: Seinäjoelle..tulin kuitenkin Keravalta. Älä naura!) ei bussi jono pyyhälläkkään kotiportailta 3 minuutin välein haluamaasi suuntaan. Saatika juna! Ei. Sinä kävelet. Sinä kävelet matkakeskukselle noin kilometrin matkan voidaksesi nousta bussiin. Ja milloin bussi menee? No bussi menee puolentunnin päästä. No minne bussi menee? Bussi menee noin puolenkilometrin päähän määränpäästä. Kulutat siis tähän n. 4km:n matkaan bussilla kulkien n. 1.5h ja kävelet kuitenkin matkasta melkein puolet. Kun pelkästään kävellen olisi kulunut n. 40min.

Eikä meillä ole reittiopasta netissä. Ei. Täällä käytetään omia aivoja(kuvitelkaa!!) lukemalla vanhaa kunnon paperiversiota aikatauluista. ”Lähtee 10.30” ”siis monenko minuutin päästä se on pysäkillä??” Ei me lasketa minuutteja vaan tunteja ja me katotaan ne vihkosta ei screeniltä, joka sijaitsisi pysäkillä. Pysäkillä meillä on kosteuden hieroglyfitämät paperi läpyskät, jotka toki tuovat oman jännityksensä bussimatkailuun: Ehditkö saada siitä tolkun ennenkä bussi pyyhältää ohitse? Vaikka antaahan se sinulle jälleen 30min lisäaikaa päästä jyvälle. Vähän, kuin pakohuone ulkoilmassa…etsi bussi Citymarketille..tai ainakin lähelle. Noh…vaikkei Seinäjoen paikallisliikenne niinkään yllätyksenä tullut Tampereen ja Uudenmaan kermaperseily vuosien jälkeen niin silti tuli vähän. Jonkun täytyy siirtää kaupunkilainen kermaperse syrjään ja saada vanha maalaistyttö uskomaan, että pyöräily on hyvästä. Ainakin perseelle. Tsemppiä mulle ja hiton pitkää ketjua.

Terveisin minä ja Jupiter!