Kiristellen kohti kevättä
Oma mieli, kun tuppaa olemaan monissa asioissa se myrkyllisin seuralainen. Sitä saa psyykattua itsensä mitä mielenkiintoisimpiin mielentiloihin, kun oikein mehustelee, ylianalysoi ja mielikuvittaa tilanteita, joita ei vielä ole edes kohdannut.
Tuo 4 viikon treenitauko sai meikäläisen suorastaan pelkäämään salille menemistä. Pelkäsin miten paljon sarjapainot ovat tippuneet, pelkäsin miten huonoksi hapenottokyky on jo entisestään mennyt ja pelkäsin, että teen sellaisen riman alituksen koko treenissä, että masennun ja lopetan siihen paikkaan koko homman. Edessä oli vielä etureisitreeni, joka on lemppari, mutta joka on auttamattomasti viikon raskain ja hirvein treeni ja treeni, jossa myös vaadin itseltäni eniten.
Vaikka tietotaitoa on kertynyt tässä vuosien saatossa sen verran, että tiesin ettei voimat ja lihakset minnekään oo lopullisesti hävinny ja tiesin olevani parissa viikossa täysin entiselläni treenien suhteen niin silti..silti olin luisumassa itseni skitsottamisen syövereihin ja vaikka halusin treenata, tuntui salille lähtö vastenmieliseltä. Kunnes päätin lähestyä asiaa täysin toiselta kantilta. Päätin, että saa mennä perseelleen. Päätin, että annan ensimmäisen viikon itselleni armoa ja teen suoria sarjoja hieman pidempänä, kuin normaalisti. Lupasin, ettei tarvitse ajaa itseään konttauskuntoon eikä nieleskellä oksennusta. Jännästi uusi ajattelutapa hiukka helpotti ja nöyränä tyttönä lyllersin kohtaamaan kyykkyräkkiä.
Eikä se sitten niin huonosti mennyt. Hikeä puski ja hengitys ei tahtonut kulkea. Sarjapainot todellakin olivat sillä kertaa kokeneet inflaation jo pelkästään siitäkin syystä, että olin paska housu, mutta konttaamattomuus lupaus ei pitänyt ja olin niin kipeä sen jälkeen, että kahtena yönä heräilin kipuihin parin tunnin välein. Mutta tein sen ja niin täysiä, kuin sillä hetkellä pystyin, että siitä puolesta onnistuin mainiosti.
Ja siitä se treenikierto taas lähti. Tällä viikolla kyykyssä sarjapainona oli ekaa kertaa 70kg. Kesällä siis aloitin kyykkäämisen vapaalla tangolla uudelleen parin vuoden tauon jälkeen ja olen panostanut tekniikkaan ja syvyyteen enemmän, kuin ikinä ennen ja keskittynyt asiaani. Haluan osata ja pystyä, vaikka sarjapainojen nousu olisi miten hidasta! Joka tapauksessa siis tällä viikolla olin treeneissä jo kutakuinkin entiseni ja osittain jopa vähän päälle, joten ihan suotta taas skitsoilin.
Jossain vaiheessa voi olla taas ihminen vähä….pimpelipompeli….
Enemmän, kuin kreivin aikaan pääsin treenirytmiin käsiksi, koska huomenna 2.1 alkaa taas kiristely kevättä kohti ja laskeudun omaan fitness kuplaani. Ruokavalio on rustattu jääkaapin oveen ja ensimmäinen matka itseni valmentajana alkaa. 8-10kg olis tarkotus tiristellä, joten melkko tiukka rupeama on edessä. Tuollanen nk. mitätön kilomäärä on kaikista tiukimmassa eikä juuri ruokavalio poikkeamaa salli, joten melko askeettisesti taas painetaan eteenpäin ja purkkisulkeiset tulee tutuksi. Kuin myös lenkit ja intervallit. Oh God!
Näillä eväillä kevättä kohti. Raportoinen taas tasaisesti, muun ohella, dieetin edistymisestä. Lähtöpaino komiat 74kg.