Onni löytyy vapaudesta

Jotenkin omat ajatukset elämästä ja siitä mistä onnellisuus löytyy on aina ollut erilainen. Tai ehkä enemmänkin se, että olen aina toiminut toisin. Inhoan muiden laatimia aikatauluja. Enkä omaa minkäänlaista urallista kunnianhimoa. Kadehdin ihmisiä, jotka opiskelevat, pänttäävät ja tekevät töitä sen oman unelma-ammattinsa eteen. Jumalauta, minä en vielä 29 vuotiaanakaan tiedä mikä on mun unelma-ammatti! Haluan vain seistä kalliolla meri allani, kädet levällään, kun tuuli kutittelee hiuksia! Ilman huolta huomisesta. Haluan laittaa repun selkään ja löytää uusia ystäviä Kiinasta ja patikoida Norjassa.

Vastustan viimeiseen hengen vetoon sitä asetelmaa, jossa menen joka päivä töihin, saadakseni ruokaa, jotta jaksaisin taas käydä töissä. Asetelmaa, jossa minun unelmat, haaveet ja toiveet on pantattu jonkun toisen tahon hyväksi. En ikinä tule kertomaan kiikkustuolissa lapsenlapsille, kuinka mummi teki hienon 50 vuotta kestäneen uran leipäpakkaamossa. (Eläkeikä, kun nousee vielä niin se 50 vuotta saattais jopa tulla kysymykseen). Toisaalta vapautta on myös päättää tehdä juurikin se 50 vuotta kestävä leivänpussitus ura, jos niin tahtoo. Tai jotain siltä väliltä. (enkä nyt väitä etten tekisi töitä..teen minä…)

Minulle vapaus on mahdollisuus valita. Tieto siitä, että maailma on avoinna. Mikään ei estä tekemästä juuri sitä mitä haluaa.

Vaikka vapaus on kaikkea tuota on se myös mielentila, tapa ajatella ja nähdä asioita.

Vapautta on olla välittämättä asioista, joilla ei ole merkitystä. Vapautta on antaa anteeksi ja pyytää anteeksi. Vapautta on olla oma itsensä kaikkine virheineen, vapautta on myös antaa muiden olla sitä samaa. Vapautta on kantaa harteilla vain niitä murheita, joiden kantaminen on oikeasti sen arvoista. Ja vapautta on rakastaa itseään niin paljon, että osaa sanoa ”Ei”, vaikka koko muu maailma vihaisi sinua sen vuoksi. Vapautta on myös olla kyllin rohkea sanoakseen ”Kyllä”.

Niinäkin viikkoina, kun tuntuu, että olen jumissa oravanpyörässä, kun kulutan päivät hoitaen velvollisuuksia ja illat katsomalla televisiota, kun en vain jaksa muuta. On minusta kiinni ajattelenko olevani jumissa vai mahdollisuuksien äärellä.

Aina mahdollisuuksien äärellä ja siinä se vapaus piilee.