Meikäläistä ei ole ikinä voinut kuvailla sanoilla; Sulava, notkea, vaivaton, viehkeä tai kevyt. Näin esimerkiksi. Persjalkainen norsu posliinikaupassa on ne lähtökohtaiset fiilikset itsestäni. Vaikka olen keskimittainen ja normaalipainoinen olen silti aina tuntenut itseni isoksi ja kömpelöksi. Tästä huolimatta varhaisin lapsuuden haaveeni oli tulla Miss Suomeksi, kunnes ymmärsin missi kromosomin totaalisen puuttumisen tai ainakin kaikkien fysiologisten edellytysten, kuten pitkien sirojen raajojen tai suoran valkoisen hammasrivistön. Kun nilkat alkaa pakarasta ja leegot on, kuin nakattu suuhun, on tietynlainen palvelus itselleen, kun ymmärtää nakata hanskat tiskiin tietyissä asioissa.

Se mihin aina on ollut nk. lahjoja on se, että olen voimakas. Olen aina ollut voimakas naiseksi. Olen jaksanut nostaa, kantaa, vääntää ja raahata pienestä pitäen asioita vaivatta. Ehkä hevostelu 6 vuotiaasta saakka kehitti voimatasoja jo varhaisessa vaiheessa. Mutta siinä olen ollut hyvä ja siksi perus puntista tuli varmaan se mun juttu. Siihen oli helppo rakastua, kun ei tarvitse kuin lisätä painoja ja nostaa. Pää kyllä kestää, koska tiedän että pystyn.

No nyt toistamiseen, kun sattui vapaata ja kevennetty viikko salitreeneistä, suuntasin savoon Idan luo 3 päiväiselle bootcampille. Ida on innostunut temppuilusta, venymisestä, spagaateista ja hallitsee ne, joten minä rautakanki sain osakseni syväluotaavan perehdytyksen venyvyyden saloihin ja totaalisen johdattelun kauas omalta mukavuusalueelta, kun taas itse saatoin jakaa uber kovaa tietämystäni täsmä iskuisesta pakaran kasvatuksesta ja johdatella myös tankoni kera hiukan tankotanssin maailmaan. Melkoisen intensiiviset 3.5 päivää ovat siis takana. Päiviin mahtui yhteensä 12h treenaamista, naurua, about 1000 valokuvaa, itseironiaa, paljon ruokaa(itselläni dieetin sallimissa rajoissa) ja sarkasmia. Eli ihan perfect!

Tässä siis hieman kuvasatoa noilta kolmelta päivältä…olkaa niin hyvä:

Tankotanssi on harrastuksena itselleni rakas, mutta sitä tulee tehtyä ihan liian harvoin. Lihasmuisti näyttää tässäkin asiassa kuitenkin olevan kohtalaisen hyvä ja jo opitut asiat palaavat kyllä mieleen, kun palaa asian äärelle. Nyt vaan täytyy palata useammin.

Kevennetty viikko meni siis niin toteen, kuin olla ja pystyy. Luulisi maanantaina kyykyn luistavan…on sen verran akkaa venytetty joka suuntaan. Kiitokset Idalle(Idan blogiin TÄSTÄ) energisestä ja innostuneesta seurasta. Kohta uudestaan!