Päätin reilu vuosi sitten, että lähden Australiaan ja kun sillä tavalla jotakin päätän niin sehän toteutuu. Ennemmin tai myöhemmin. Alkuperäinen tarkoitus oli olla vuosi, ehkä jopa kaksi. (kirjoittelin syyskuussa postauksen aiheesta, sinne tästä )

Muutin siis viime syksynä kimppakämppään minimoidakseni asumiskulut, jotta voin lähdön kynnyksellä myydä huoneeni tyhjäksi, pakata rinkan ja häipyä. Palaisin takaisin sitten joskus. Olin sinkku ja vapaampi, kuin koskaan elämän velvollisuuksista. Kuitenkin elämällä on tapana yllättää ja se onkin nakannut puolenvuoden aikana melkoisesti hidastavia kapuloita rattaisiin, jotka ovat vaikeuttaneet ajankohdan lukkoon lyömistä ja matkan pituutta. Hidasteita ne on toki siksi, että minä annan niiden hidastaa ja minä annan niiden hidastaa, koska ne on mun elämään ilmaantuneita tärkeitä asioita.

Ensinnäkin elämääni ilmestyi parisuhde, joka ei millää tavalla kuulunut suunnitelmiin. Olin niin pitkään ollut jo yksin, että en todellakaan ollut valmistautunut sellaiseen. Siunaus lähdölleni on saatu, mutta poissaolo ei voi vaan enää olla aivan noin suurpiirteinen.. ”palaan sitten joskus”, haluan kuitenkin, että hän odottaa minua enkä voi enkä halua vaatia, että ikuisesti.

No seuraava etappi olikin se, että olin päättänyt lähteä syksyllä. Syyskuussa. Olin päättänyt päivänkin (13.) ja kävin hypistelemässä lentolippuja harva se päivä, odottelin vain uutta passia saapuvaksi, jotta voisin hakea viisumin ja sen jälkeen lennot. Ai, että kutkutteli jo!! Noh…hain kesän yli kestävää työpaikkaa isolta työnantajalta ja sainkin sopimuksen tammikuun puoleen väliin! En voi sanoa, kuin että SAATANA! Hyvällä ja pahalla tapaa.

Ei..en valita. Mulla menee kaikin puolin hyvin, kun ainut murhe on, että MILLOIN voin lähteä Australiaan ja miten pitkään voin olla siellä ilman, että mies lähtee lätkimään tai että hyvät työmahdollisuudet luisuvat näpeistä. Eikä tässä olisi mitään ongelmaa, jos olisin 25 vuotias, mutta kun Australian WH viisumilla sattuu olemaan ikäraja, jonka rajotinta vasten allekirjottanut paukuttaa niin tässä alkaa olla siirroilla kiire, jos meinasin saada WH:n + järjestää mahdollisuuden hakea kakkosvuoden WH:ta.

Tiedän, että stressaan hiukan turhaan, koska tämän päätöksen lähtö ajankohdasta ehtii tehdä kyllä. Se on joka tapauksessa ihan viimeistään tammikuussa. Hahhah. Aasian kanssa kävi samalla tavalla. Lähtö ajankohta siirty ja siirty. Lopulta taidettiin päästä matkaan n. puolivuotta myöhemmin, kuin ihan alkuperäinen suunnitelma oli. Siitä alkuperäisestä omasta päätöksestä on vaan hankala päästää irti, kun on hekumoinut jostain ajankohdasta niin on hankala nähdä, että mikään muu päivä tai kuukausi olisi mahdollinen, vaikka omassa elämässä ei juurikaan sellaisia rajoituksia (esim.lapsi ja koira) ole, jotka estäisivät joustamisen suuntaan tai toiseen.

Ajankohtana toki tammikuuta puoltaa se, että ehkä saattaisin alkumatkaan saada jopa matkaseuraa JA se, että miehen työt saattaisivat kevään tullen mahdollistaa lyhyen visiitin luonani, jolloin yhtäjaksoinen erossa olo ei pääsisi kasvamaan kohtuuttoman suureksi. Vaikka tässä alkutaipaleella ollaan oltu erossa viikkojakin niin Aussi reissusta tulee kuitenkin vähintään 2-3kk pitkä ja se on jo oikeasti pitkä aika olla erossa yhtä soittoa, vaikka miten ois skype ja kaikki.

Olisi myös aikaa prepata englantia vielä muutama kuukausi. Nyt vetäsin kansalaisopiston kurssin viime syksystä tähän kevääseen. En jättänyt sitä kesken!! Rastia seinään! Kurssi oli kuitenkin itselleni sittenkin liian helppo. Ymmärtäminen, kun ei ole se suurin ongelma vaan puheen tuottaminen ja lauseiden muodostaminen ja niihin keskityttiin aivan liian vähän. Syksyllä menisin siis ehkä pelkkään puhe ryhmään, että saisin karsittua itsestäni tämän jäätävän mokaamisen pelon ja rohkeutta aukaista suuni. Toki reissun päällä, kun on pakko puhua niin se on ja onnistuu, mutta jotenkin hirvittää ihan pelkästään luottaa siihenkään. Small talk sujuu…englannin kieli taitaakin olla ainut, jolla se nimenomaan sujuu, mutta jos ja kun täytyy saada tuotettua ihan asiapitoistakin tekstiä ymmärrettävästi niin ollaan haasteiden edessä.

Näin, kun harva asia menee kerralla niinkuin sen on päässään miettinyt, mutta positiivisten ”ongelmien” äärellähän tässä ollaan ehdottomasti. Elämässä on meneillään niin paljon ihania juttuja ja kun haluaa kaikki kasata prioriteetti ykköseksi niin se on hiukan..noh..vaikeaa. Haha.

Jos on kokemuksia Australiassa matkustamisesta, WH:lla tai ilman niin jakakaa toki kokemuksianne kommenttikenttään! Ja kommentteja on mukava saada toki muutenkin!

*Kuvat pinterest ja w-dog.net