Joukkoliikenteen ihanuuksia

Joukkoliikenne….

Tuo kaupunkilaistuneen juntin painajainen, kun tajuat, että palattuasi Siperian erämaahan(lue: Seinäjoelle..tulin kuitenkin Keravalta. Älä naura!) ei bussi jono pyyhälläkkään kotiportailta 3 minuutin välein haluamaasi suuntaan. Saatika juna! Ei. Sinä kävelet. Sinä kävelet matkakeskukselle noin kilometrin matkan voidaksesi nousta bussiin. Ja milloin bussi menee? No bussi menee puolentunnin päästä. No minne bussi menee? Bussi menee noin puolenkilometrin päähän määränpäästä. Kulutat siis tähän n. 4km:n matkaan bussilla kulkien n. 1.5h ja kävelet kuitenkin matkasta melkein puolet. Kun pelkästään kävellen olisi kulunut n. 40min.

Eikä meillä ole reittiopasta netissä. Ei. Täällä käytetään omia aivoja(kuvitelkaa!!) lukemalla vanhaa kunnon paperiversiota aikatauluista. ”Lähtee 10.30” ”siis monenko minuutin päästä se on pysäkillä??” Ei me lasketa minuutteja vaan tunteja ja me katotaan ne vihkosta ei screeniltä, joka sijaitsisi pysäkillä. Pysäkillä meillä on kosteuden hieroglyfitämät paperi läpyskät, jotka toki tuovat oman jännityksensä bussimatkailuun: Ehditkö saada siitä tolkun ennenkä bussi pyyhältää ohitse? Vaikka antaahan se sinulle jälleen 30min lisäaikaa päästä jyvälle. Vähän, kuin pakohuone ulkoilmassa…etsi bussi Citymarketille..tai ainakin lähelle. Noh…vaikkei Seinäjoen paikallisliikenne niinkään yllätyksenä tullut Tampereen ja Uudenmaan kermaperseily vuosien jälkeen niin silti tuli vähän. Jonkun täytyy siirtää kaupunkilainen kermaperse syrjään ja saada vanha maalaistyttö uskomaan, että pyöräily on hyvästä. Ainakin perseelle. Tsemppiä mulle ja hiton pitkää ketjua.

miejajupiter.jpg

Terveisin minä ja Jupiter!

Puheenaiheet Matkat Ajattelin tänään

Hypertrofiaprojekti vaihe 1/3 suoritettu.

..tai melkein…2 treeniä tästä kierrosta jäljellä.

Ensimmäinen 3 viikon treenijakso on ollut hämmentävä. Jakso on menty ainoastaan pumppi mielessä ja jokainen sarja on tullut päättää onnistuneeseen suoritukseen. Failuret ja jatketut sarjat ja kaikenlaiset erikoistekniikat ovat olleet kielletyllä listalla, joka onkin allekirjoittaneelle tuottanut hiukan hankaluuksia, kun on tottunut treenaamaan veren maku ikenissä ja tajukankaalla raahautumaan kohti pukuhuonetta. Tällainen ”kesken jättäminen” on kertakaikkiaan koetellut pääkoppaa. Vaikka lihaskipu on kyllä ollut, etenkin ensimmäisellä viikolla, vahvasti läsnä, joten kaikesta epäuskosta huolimatta jokin on mennyt perille.

Lauantaina meillä oli 3. tapaaminen ja saatiin ykkösvaiheen osiot 2/3 ja 3/3 eli 5 viikkoa mennään taas tukka putkella ja uusilla treeniohjelmilla. Kaloreita olisi tarkotus lisätä aina, kun paino tulee 500g alaspäin ja olisinkin halukas syömään enemmän, ylläripylläri, mutta paino varmaan ihan vaan vittuillessaan tulee alas tasan 300g joka viikko. Ei lisätä ruokaa ei. Tosin nyt viikossa tapahtu ihme humpsahdus ja jos käyrän keskiarvo pysyy noin alhaalla niin sitten viikon lopulla lisätään! Miten niin ruoka on elämä? haha.

fooood.jpg

Hilavitkuttelut alkaa nyt olla takanapäin ja treenit kovenee. Nyt on nitkuteltu eristetysti lähinnä ja seuraavassa jaksossa päästään pääliikkeiden kimppuun. Kyykkäämään pirusti ja penkkaamaan. Näytti tuola olevan aika arsenaali erinäisiä liikkeitä suoraan helvetistä ja veikkaisin, että ensimmäisen viikon jälkeen oon taas niin hemmetin kipeä joka paikasta. Kyykky painot on varmaan kokeneet inflaation..en oo kyykännyt neljään viikkoon.

Tämä projekti on kyllä mielenkiintoinen ja tuntuu motivoivalta, kun treenityyli muuttuu sangen usein ja mukana on liikkeitä, jotka ei ole itsellekään entuudestaan tuttuja. Suurena plussana on myös mukana kulkevat keskivartalon harjoitteet, joiden suhteen olen omassa treenissäni itse yleensä aika mielikuvitukseton ja jos jostain tingin niin kohdistetusta vatsalihastreenistä, mikä on tietenkin typerää…oon vaan niin laiska treenaamaan keskivartaloa erikseen. Tuudittaudun siihen ”kyykky ja mave kehittää riittävästi” -tyyppiseen ajatteluun.

Ruokapuolella tapahtui sellainen juttu, että dieetin aikana onnistuin tiputtamaan painon 70,8kg ja kun palautin hiilareita takaisin ruokavalioon loikkasi tietenkin paino 73kg:n ja nyt se on hitaasti nitkutellut alaspäin ja tänään vaaka sanoi 71,4kg. Pelottavaa, että joka vuosi tuntuu, että olen isompaan ja isompaan painolukemaan tyytyväinen. Eihän se painolukema sitä tyytyväisyyttä tuo, mutta yli 70kg on aina ollut hiukan sellanen turpea ja ”nyt on ylimääräistä” -olo ja nyt ei tunnu yhtään. Joko oon sittenkin onnistunut hankkimaan lisää lihasta tai sitten vaan alan viihtyä lihavana. Haha. Toki mulla se kaikki ylimääränen kerääntyy tuonne perseeseen ja yläkroppa sulaa aina ensimmäisenä. Vatsapalat saatta kurkistella jo siinä 70kg:n tuntumassa, kun perseestä poistuu selluliitti LOHKAREET vasta jossain alle kuudenkympin tienoilla. No mieluummin kyllä näin päin, kuin toisinpäin.

Projektin seurauksena olen koulinut itsestäni aamutreenaajaa. Eli siis klo 6-7 ja tyhjällä vatsalla. Se on ihan suoritettavissa, kun hörsii kupillisen kaffia ja istahtaa puolisen tuntia…ja nyt, kun on valoista niin mikä ettei ja ompahan sitten tehty. Voimalla päivä käyntiin. Huomenna lähden tutustumaan uuteen työpaikkaan, joten siksikin aamutreenit lienee paras vaihtoehto. Veikkaan, että kun tuosta polkasee 5km duunipaikalle, hoitaa työt ja polkasee takasin niin treenitehot voi olla olemattomat siinä kaiken jälkeen enää.

Mutta hommat jatkuu ja seuraava tapaaminen about kuukauden kuluttua. Ehkä jossain vaiheessa jotain kuntokuvia, jos tässä nyt omaan silmään alkaa näkyä mitään merkittävää.

 

 

 

 

 

Hyvinvointi Liikunta