”Älä itke luovuttaaksesi, itke jatkaaksesi”

”Älä itke luovutuksille! Olet jo tuskissasi, olet jo satuttanut itsesi! Ota siitä palkinto!”  

 

Muutama päivä takaperin kävin ensimmäistä kertaa mentaalivalmentajani luona veljeni poislähdön jälkeen. Oli vapauttavaa romahtaa. Oli vapauttavaa itkeä. Ennen kaikkea oli vapauttavaa tuoda julki omat näkemykset pelkäämättä sitä, että pahoittaa jonkun toisen mielen.   

Lopulta itkuisena nauroin sydämeni kyllyydestä. Kun puhuin veljeni tarinaa valmentajalleni, muutuin surullisesta niin onnelliseksi ja ylpeäksi. Puhuin, puhuin, puhuin ja lopulta huomasin miten minusta tuli kuin leijona. Ylväs, rohkea, vahva – peto. Minä nimittäin tiedän, että veljeni lähti vasta silloin kun hän oli täysin varma siitä, että me hänen rakkaansa tulemme selviytymään tästä. Tässä minä sitä selviytymistä nyt todistan. Tämä ei ollut minulle vastoinkäyminen, tämä oli veljeni valmistuminen maanpäällisestä elämästä.  

 

Minä jään tänne vielä oppimaan

Olin niin varma, että motivaationi kaikkeen heikkenisi näiden myllerryksien jälkeen. Olin varma, että vähintäänkin joutuisin aloittamaan kaikki omat projektini alusta. Vaikka olenkin sanonut, että vastoinkäymiset ovat minulle voimavara, olin silti varma että menetyksestä ei saa väännettyä mitenkään vahvuutta.  

Tässä kävi kuitenkin niin, että menetyksen jälkeen aloin elämään entistä enemmän. Jokainen hengenveto, jokainen aamu mihin herään, jokainen tunne, jokainen treeni, jokainen onnistuminen, jokainen työpäivä – tuo minulle elämäniloa. Se, että tässä julmassa maailmassa löytää yhdenkin pienen positiivisuuden ja kykenee ottamaan siitä kaiken irti, on jotain käsittämätöntä. On valtavan suuri lahja oppia näkemään ja tuntemaan valoa. Se kannattelee ja pitää hereillä.    

 

Viimeistään nyt olen oppinut sen mitä veljeni opetti – ennakkoluulottomuus 

 

Olin lähes varma, että kuntoprojektilla kasvattamani kunto ja kestävyys heikkenisi. Sen sijaan jokainen suoritukseni on parantunut huomattavasti. Olen herännyt jokaiseen aamutreeniin uudella asenteella. Vaikka olisin kuinka väsynyt tahansa – kiitollisuus toimii herättävänä kahvikupposena.  

 

Olin lähes varma, että tulen saamaan osakseni paljon sääliä (minkä ajatteleminenkin jo oksettaa) ja ihmiset vetäytyvät ympäriltäni. Varauduin siihen, että minä en halua enää kommunikoida ihmisten kanssa, koska he ovat vaivautuneita seurassani kun eivät osaa sanoa mitään. Katsovat samalla vittumaisella voivottelu-ilmeellä kuin sossutäti kertoessaan, että minut huostaanotetaan.  Olin varma, että ihmiset eivät enää osaisi olla kanssani.  Sen sijaan olen saanut leijonan aistit ja kykenen itse erottamaan, ketkä ovat osa laumaani ja ketkä ovat päivälliseni.  

Laumani tulikin vain entistä lähemmäksi ja matkalla he kumosivat päivälliseni jo valmiiksi, jonnekin kauas silmistäni. Laumani ilmeillä ei ollutkaan mitään väliä, sillä rakkaus mitä he minulle antavat, on kaikkea näkemääni voimakkaampaa.  

 

Olin myös varma että nyt kun treenit ja unelmieni tavoittelu on vienyt entistä enemmän aikaani, minulla ei tulisi olemaan enää sosiaalista verkostoa tai ylipäätänsä aikaa ystäville. Tämä treenaaminen on niin intensiivistä, että tarvitsen paljon mielelleni tilaa. Minä vain keskityn. Minä vain teen sitä, mikä vie minut kohti unelmaani. Tiesin, että ihmiset loukkaantuvat eivätkä ymmärrä. Sen sijaan olen joutunut pysähtymään ja liikuttumaan monta kertaa tällä taipaleella. Laumani ei vain tullut lähemmäksi vaan he astuivat mukaan tielleni. He eivät loukkaannu, vaikka en vastaa viikkoonkaan yhteydenottoihin vaan tietävät, että teen töitä koko sydämestäni ja palaan heti kun olen valmis ja jaksan.  

Nyt kun minua ei ole missään juuri enää näkynyt ja kuulunut, he ovat ottaneet ohjat käsiinsä. Olen muutaman kerran ollut todistamassa tilannetta, kun joku laumastani astelee salille jossa treenaan, tai järjestää minulle kestävyyttä edistävää harjoitusta, vain jotta saisivat olla lähelläni ja kanssani. Nämä teot ovat olleet jotain niin suurella sydämellä tehtyjä, että se vetää sanattomaksi ja antaa voimaa jatkaa valitsemallani tiellä. 

Ennakkoluulot ovat este edetä keveästi. Voihan sitä toki olla ennakkoluuloinen ja käydä mutkat läpi todetakseen luulojen olleen vääriä. Minä kuitenkin päätin, että tullakseni entistä nopeammaksi henkisesti ja fyysisesti minun on luovuttava tästä tavasta. Olen ennakkoluuloton itseäni ja muita kohtaan.   

 

 

Vain näin meistä voi tulla jotain suurta. Vain näin voimme keskittyä tekemään vastoinkäymisistä voimavaroja, sen sijaan että taistelisimme siitä, kuka on ollut oikeassa ja kuka väärässä. Vain näin saamme kaiken irti tärkeimmästä tunteesta – elämänilosta.   

 

                                              -Krista