Päätös

Tämä vuosi on ollut kokonaisuudessaan jopa ahdinkoon ajavaa pohdiskelua elämästä.  

Mihin päädyn? Miksi aina minulle käy näin? Miksi minä olen tällainen?  Ja sitten tämä vaikein: Mihin tätä kaikkea tarvitaan?

Puolen vuoden pohdinnan jälkeen sain luotua itselleni jopa näinkin kattavan vastauksen: Minä päädyn sinne minne päädyn. Jaa miten mulle käy aina? Ja noh..minä olen tällainen, koska olen tällainen. Ja tuota viimeistä kysymystä olen pohtinut varmaankin aina viinilasin äärellä, joten nyt kun viinin olen vaihtanut kahviin, vaihdan kysymyksenkin. Uutuus kysymys olkoon tästä eteenpäin ”Mikä tekee minut juuri nyt onnelliseksi?”. So simple.

Viikko tämän jälkeen totaalisella bimboviiveellä hoksasin lisätä vielä itselle antamaani vastaukseen; KEEP IT SIMPLE.  

Vastauksen jälkeen siirtyminen päätökseen mikä tekee minut onnelliseksi  

Kun kerta homma oli pidettävä simplenä, muistin miten onnellinen olinkaan urheillessani miniaikoina ja se riitti.  

Se oli helppoa, minä siis vain päätin välittömästi, että urheilun pariin tieni takaisin vie!    

Päätöksen testaus  

Riittääkö muka pelkkä päätös? Tätä kirjoittaessani muuten huomaan, että kyselen vähän turhan paljon..vieläpä itseltäni (mutta nyt positiivinen ajattelu mukaan; minä siis näköjään pidän itseäni ihan viisaana ja luotettavana, kun kyselen itseltäni enkä muilta!). 

     Sen enempää kyseenalaistamatta lähdin testaamaan.  Minä, joka talutin pyöräni kahden kilometrin työmatkalla, haastoin itseni pyöräilemään sadan kilometrin matkan. Matkaan lähti mukaan maratoonari, joka tietämättään oli itseasiassa hyvinkin tärkeässä tehtävässä. Hän nimittäin toimi varmistajana siinä, etten pyöräni kanssa palaudu bussilla Parkanosta takaisin Tampereelle kusettamaan ihmisille miten sata kilometriä meni kolmeen tuntiin ja kertaakaan pysähtymättä. 

No mikä oli sitten sen päätöksen ja suorituksen yhteenveto? Se oli 130,5km aikaan 8h 20min.  EI HYVÄÄ PÄIVÄÄ, PÄÄTÖKSELLÄ ON VOIMAA! AMEN.

Päätä, päätä, päätä!

Tämän jälkeen olenkin tehnyt vain päätöksiä ja tässä sitä nyt istun jälleen salin jälkeen onnellisena ja märkänä hiestä, enkä niistä ahdingon kyyneleistä.  Päätin siis tehdä comebackin urheiluun ja aloittaa hitaasti mutta varmasti Personaltrainerin ja mentaalivalmennuksen voimin.  

    Tulen kokeilemaan tämän ohella erilaisia lajeja, jotta löydän juuri sen oman paikkani! Tee perässä!  

                                                        – Krista