Tuntekaa
Arvokkain oppi – tunne
Sillä ei ole väliä, mitä näemme. Se on pinta kaikesta. Sen sijaan tuntemalla voimme päästä tuon pinnan sisälle.
Samana päivänä kun sain tietää veljeni kuolemasta, oli pelottavaa tuntea. Mutta eihän minulla ollut muuta vaihtoehtoa? En minä voinut istahtaa tuon maanpäällisen enkelipojan kanssa kahville enää. Aloin pelkäämään, että unohtaisin hänen kasvot, naurun, äänen, olemuksen, vaatetyylin – ylipäätänsä sen, miltä hän tuntuu.
Nämä pelot olivat tunteita. Samalla tavalla tunsin menetyksen, tyhjyyden, surun ja ikävän. Itkin lohduttomasti useita päiviä.
Yksi tapa hoitaa mieltäni on ollut aina lähteä ulos kuuntelemaan musiikkia. Olen aina kokenut turvalliseksi nähdä taivaan. Sitä tuijottaessa ei yksikään seinä tule vastaan. Kun seinät tuntuvat kaatuvan päälle, on hyvin, hyvin, hyvin lohdullista tietää ettei taivas putoa. Siksi kai sen katseleminenkin tuntuu turvalliselta? Yleensä minulla on muutama tietty kappale, joita kuuntelen kun haluan itkeä puhdistaakseni mieltäni. Enkeli-veljeni saadessaan siivet tuli mieleeni kuitenkin kappale, mikä minua rauhoitti kun viimeksi kuollakseni pelkäsin.
Kirjoitin aikaisemmin Enkelit elävät kanssani-tekstin. Kerroin siinä, kuinka kohtasin ihmismuodossa olevan viisauden. Kohtaamisen jälkeen nukkumaan mennessäni pelkäsin hänen ilmestyvän jostain uudelleen. Tyttö oli suloinen – mutta tilanne niin outo, että tunsin suurta pelkoa. Koska hän kykeni ilmestymään minulle mystisesti julkiselle paikalle, en pitänyt enää yhtään mahdottomana, että hän ilmestyisi myös sänkyni alta minut säikäyttäen.
Silloin minun oli luovuttava vollotus-soittolistastani ja anottava maailmalta turvaa ja rauhaa yöhöni. Löysinkin kappaleen, jonka avulla sain tuuditettua itselleni rauhan ja syvän unen. En edes kuunnellut sanoja siinä tuhinassani. Tuli aamu ja kappaletta ei tarvittu enää.
Useita vuosia myöhemmin minä sitten tuota kappaletta taas tarvitsin. Itkin tuskissani veljeni perään ja laitoin kappaleen soimaan. Kyhnötin parvekkeelle luhistuneena katsoen taivasta, ja toivoin koko sydämestäni että näkisin veljeni jotenkin. Voi kumpa pilvistä olisi muodostunut hänen muotokuva! Siinä samassa tajusin nousevani hymyillen pystyyn. Tuntui, kuin joku olisi hymyillyt minulle. Se joku tuntui olevan veljeni. Tuo joka ei kenellekään toivonut pahaa – päin vastoin. En kuullut hänen ääntä, mutta tuntui kuin hänellä olisi ollut asiaa.
Onneksi hän jätti minulle palan viisauttaan, jotta ymmärsin ymmärtää sanoman kätkeytyvän siihen lauluun:
”So speak kind to a stranger
Cause you’ll never know
It just might be an angel come” .
Ole ystävällinen tuntemattomille. Tunne heidät kuin veljesi ja siskosi, sillä ikinä et voi tietää – joihinkin ihmisiin on kätkeytynyt enkeli.
Unohda myös se mitä näet. Mikään mitä näemme, ei pysy silmiemme alla loputtomiin. Sulje mieluummin silmäsi ja tunne.
https://www.youtube.com/watch?v=J9I9M4H9n_I
(Tämä kuva on minun ja veljeni tapaamiselta hänen kotimaassaan. Molempien kasvot ovat peitossa, mutta tähänkin kuvaan kätkeytyy meidän yhteinen viesti kaikille; peace&love.)
-Krista
– Sielä missä veljeni, sielä minäkin, Krista