Urheilun myötä ihanaksi paskapalleroksi

Tämä vajaa kaksi kuukautta on ollut kyllä niin hassun hauskaa sukellusta minuuteen, että pysyn jo pelkästään sen ajattelemisella erittäin hyvällä tuulella.  

Tämä paskapallerona olo ei ole ollenkaan hassumpaa, ja minäpä kerron teille miksi.  

Olen aina ollut hyvin kiinnostunut laittautumisesta ja pukeutumisesta. Iltani koostuivat pitkälti siitä, että vedin talon miesväelle catwalk-tyyppistä kierrosta jokaisen omistamani vaatekerraston kanssa ja kuultuani jokaisen kohdalla ”ihan kiva”-kommentteja, vaivuin epätoivoon. Äkkiäkös olin (siis ihan oikeesti tästä on vaan 2kk…ei juma…) tupakalla vouhottamassa kiukkua siitä, kun minulla ei ole vaatteita. 
       

Lopulta päädyin äksynä nukkumaan ja aamuisin tein paniikkiratkaisuja ja koostin itseni täysin vääränlaisiin asuihin. Jos yhtään voin valottaa teitä esimerkillä – Noh…laita nyt juuri niillä viikoilla valkoiset housut jalkaan ja unohda ne sellaiset naisten aseet kotiin, mitkä kissani tulkitsevat valkoisiksi hiiriksi. 

Tämän lisäksi usein myöhästyin töistä sen klassisen vartin, koska kihartimeni on hitaasti lämpeävää sorttia. Minkäs teit. Oli kuitenkin elämä kyseessä. Työpaikalla havahduin usein vielä tehneeni paniikkivirheen myös hiuksieni suhteen. Hiuslakka nimittäin unohtui rikollisen monta kertaa. Ei hyvä ollenkaan….jokainen nainen tietää miltä tuntuu kun on bad hair day.

Sitten huomaan istuvani tänä iltana tässä. Ne aamuiset treenihousut jalassa, syöpyen hiestä.   

Oivalsin tänään, että minä olen tätä menoa pahempi kuin mies!  

Aamuisen treenin jälkeen jouduin jättämään suihkunkin välistä, kun aloin näkemään kanssani urheilevat tuulipukuiset mammat mehevinä kanasuikaleina. Oli pakko päästä syömään hallin kattava aamupala! Ihan oikeaa ruokaa, tuorepuuroa, leipää, hedelmiä ja kahvia! Ai että.  

Itseasiassa ennen tätä vääntelin naamaani vielä pukuhuoneen peilin edessä ja pohdiskelin mielessäni elämää suurempia kysymyksiä. Tarviskos tässä vähän meikata? Jos kastelisin vähän hiuksia ja harjaisin niitä sivusuuntaan niin näyttäähän se melkein föönatulta? Ajatuskuplani puhkesi todellisuuteen, kun mamma tokaisi ”No joo kauniilta näytät, menehän nyt”. Eli periaatteessa hygieniani laiminlyönti oli hänen vika, ainakin osittain.   

Syötyäni nimitin itseni sitten pieneksi paskapalleroksi. Koko loppupäivän nimittäin kävelin matkani, sillä julkisiin en uskaltanut mennä. TKL olisi joutunut konkurssiin, jos olisin astunut yhteenkään bussiin saastuttamaan töihin matkustavat julkisen liikenteen vakioasiakkaat!    

Ei varmaankaan ole myös sattumaa, että työskentelen tämän viikon työmaalla eristettynä pienessä lasikabinetissa. Onneksi se koppi on sentään idyllinen puulattioineen ja tunnelmavaloineen. Sielä on kotoisaa möyhentää tätä uutta ”ominaistuoksua”.      

 

Älkää tehkö rikosilmoitusta, minä kyllä menen tästä suihkuun nyt

ja tämän jälkeen pohdin huomista pukeutumista -ainiin mutta nykyään minulla on rutiinina pukea tuulihousut ja toppatakki aamuisin päälle.  

Pyyhekin näyttäisi olevan jo pakattuna ja työpaikalta löytyy korallin sävyinen huulipuna. En mä tarvitse muuta. Mikä edes on kiharrin? 

 

                                                  -…..pallero Krista