Carlos soitti ja pyysi lounaalle tuttuun Juanin rantaravintolaan. Tilasimme jälleen kattilallisen simpukoita ja Carlos lupasi maksaa estelyistäni huolimatta. Carlos kertoi alkajaisiksi kuinka hän oli jo saanut kerättyä ensimmäiset appelsiinit ja saanut puristettua niistä aamuisin virkistävän mehun. Hän oli kuulemma pudottanut painoaan yli 5 kg parissa kuukaudessa. Kehuin hänen näyttävänkin paljon hoikemmalta, vaikka en sitä heti ensisilmäyksellä huomannut. Keskustelimme kuinka tärkeätä on syödä monipuolisesti ja terveellisesti. Ja nauttia viiniä päivittäin. Kaksi lasia. Myönsin, että minulta menee joskus hyvässä seurassa enemmänkin. Samalla ajattelin, että minua on tosin onnistanut siinä, ettei ylenpalttinen juominen ole kuulunut tapoihini. Kerroin Carlokselle, että minäkin olen muuttunut ja olen alkanut herätä aamuisin tuntia aikaisemmin, pyrähtänyt rannalle pikku lenkille, näin aamut ovat alkaneet virkeämmin ja tunnen olevani energisempi koko päivän. Paljastin myös, että olen kokenut jonkinmoisen henkisen herätyksen.

– Löysin siitä muistoksi kyyhkysen höyhenen. Olenko taikauskoinen, kun uskon että poimimani höyhen oli merkki Jumalalta, että tieni on oikea?

– Ei se taikauskoa ole vaan oikeata uskoa. Jumalalla on tuhansia tapoja jutella ihmiselle ja ohjata hänen valintojaan. Vaikka valinnat lopulta ovatkin meidän omiamme. Jos todella uskot, että löytämäsi sulka on merkki sinulle, se riittää. Silloin se on viesti Häneltä. Muita perusteluja ei tarvita.

– Kiitos siitä mitä sanoit. Pidän sulastani entistä enemmän huolta, naurahdin takaisin. – Kun Hän voi ottaa yhteyttä meihin mitä erilaisin tavoin, niin kuinka minä otan yhteyttä Häneen kun on tarvis? Onko tapoja, joilla Häneen saisi suoran yhteyden silloin kun haluaa? Miten sinä teet sen?

– Soitan Hänelle.

– Soitat? toistin hämmentyneenä – Miten niin soitat?

– Voin soittaa Hänelle aina kun haluan. Ja aina Hän vastaa. Vielä ei ole ollut numero varattuna, toisin kun soittaa Telefonican asiakaspalveluun (esp. valtiollinen puhelinyhtiö). Viimeksikin kun soitin Telefonicalle, odotin yli 20 minuuttia, lopuksi lupasivat lähettää asentajan korjaamaan vian. Välittömästi. Olen odottanut jo toista viikkoa, mutta ei ole Telefonican miestä näkynyt.

– Telefonica… samoja kokemuksia. Mutta oikeasti, Carlos. Mihin numeroon sinä soitat silloin, kun soitat Hänelle? Kerro minulle hyvä mies se numero! Ei ihme, että tästä Jumalaan uskomisesta on tehty niin vaikeata. Kun kukaan ei kerro sitä numeroa. Luulen, että monet muutkin haluaisivat sen numeron. Ei löydy Keltaisilta Sivuilta. Vai löytyykö? aloin jo olla kiihdyksissä.

– Kyllä se pitäisi olla kaikkien tiedossa. Ei tarvitse muistaa kuin suuntanumero ja se on helppo muistaa, Carlos vastasi. Hän selkeästi kiusoitteli kanssani ja niin vakavalla asialla. Minun kanssani, joka oli päättänyt löytää elämälle uusi suunta, uusi alku, saavuttaa kaikki elämän rikkaudet, käyttää hyväkseni universumin luomisvoimaa, muuttaa maailmaa paremmaksi ja itseäni sen mukana. Ja nyt ei tarvitsisi kuin soittaa suoraan Päättäjälle. Sopia kenties tapaaminen. Kertoa omista tavoitteista ja toiveista. Vakuuttaa omat kykynsä ja motivaationsa hommaan ja sillä siisti. Tiesin myyntikouluttajana kuinka tärkeätä liike-elämässä on ottaa suoraan yhteys päättäjään. Soittaa ja sopia neuvottelu. Ei kannata haaskata aikaa kiinnostuneiden, mutta ilman päätösvaltaa olevien asiakkaiden kanssa. Tätä olin toitottanut jokaisessa valmennuksessa. Ja nyt minulta puuttui se numero todelliselle Päättäjälle.

– Mikä on suuntanumero? tiukkasin Carlokselta.

– En tiedä mikä se on suomeksi.

– Vaikka espanjaksi. Kiitos!

– No tiedäthän sinä. Kiitos! vastasi Carlos hymyillen.

– Gracias? Kiitos? Suuntanumero? Miten niin?

– Gracias, Carlos toisti. – Kun kiität elämääsi, soitat Hänelle. Loppunumero vaihtelee riippuen mitä kiität. Tärkeätä on se suuntanumero. Gracias. Soitan numeroon joka aamu. Kun elän nyt yksin, niin on kiva saada juttuseuraa. Ja on minulla tietysti myös aina Skypekin päällä tietokoneessa. Pääsevät sukulaiset soittamaan Argentiinasta ilmaiseksi. Tiedäthän ne Telefonican puhelinsiirtomaksut. Mutta soitot Hänelle ovat myös ilmaisia. Eikä ole niitä nettikatkoksia. Ja voin kyllä sinulle paljastaa, että juttukaverina Hän on parhaasta päästä verrattuna niihin kotimaani sukulaisiin. Ei puhelua, ettei kysytä miten se meidän Messi on pärjännyt Barcelonassa. Hänen kanssaan voi puhua muustakin kuin jalkapallosta.

– Gracias. Gracias, toistelin itselleni, etten unohtaisi tätä suuntanumeroa. Tiesin, etten unohtaisi, mutta halusin mutustella sitä sanaa ääneen suussani. Mutustella ja maistella. Se maistui suolaiselta, makealta, kirsikkaiselta, tanniiniselta ja täyteläiseltä ja taivaalliselta. Kun oli tarkkana, aistin lisäksi hennon tammen tuoksun. Tilasin Juanilta lisää viiniä.

– Kun soitat Hänelle, miten Hän vastaa sinulle? Pitääkö sinulla olla jotain tärkeätä asiaa, pitääkö tunnistaa syntinsä vai voiko jutella arkipäiväisistä asioista, kuten hyvästä viinistä? Ja vastaako hän jos kysyy jotain? Mikä on lempiviinisi? Vitsi, sanoin ja humalluin ajatuksesta, että voisin soittaa Hänelle.

– Totta kai voi jutella kaikista asioista. Siis onhan Hän Jumala. Ja Häneltä jos keltä voi kysyä, koska Hän tietää kaiken ja kaikki oikeat vastaukset. Eikä tarvitse olla tärkeätä asiaa. Ihan jokapäiväistä hölinää. Tiedäthän minunkin tilanteeni siellä Alhaurin del Grandessa. Tuppukylä. Kanojen ja appelsiinipuitteni kanssa. Ei siellä nyt niin ihmeellisiä asioita tapahdu. Tai toisaalta tapahtuu minulle. Tänäänkin soitin Hänelle ja kiitin kun Banjo oli tehnyt ensimmäiset munansa. On vielä niin nuori.

– Soitit Banjosta. Kanasta, purskahdin nauruun ja vedin viiniä väärään kurkkuun. Kakoessani mietin samalla, että jos soittaisin Hänelle heti huomenna. Aamulla. Valmistelisin soiton seuraavana yönä. Olisi hyvä myydä itsensä hyvin ensimmäisellä kerralla. Kanoista en kyllä puhuisi, vaan jostain minulle tärkeästä. Pohdiskelin, että minun tulee tehdä valmiiksi lista kysymyksiä. Ei liian monta, ettei Hänestä tunnu, että soitin vain udellakseni. Tekisin muutaman tärkeän kysymyksen. Aloittaisin avoimilla kysymyksillä, joihin olisi helppo vastata. Välttäisin tyhjänpäiväisiä kysymyksiä kuten ”Mitä kuuluu? Onko kaikki hyvin?” Ei ole. Maailmassa on paljon vääryyttä ja turhuutta ja Hän varmaan murehtii niitä jo ihan tarpeeksi. Ei asiakkailtakaan saa heti kysyä mitä ongelmia heillä on. Ei kukaan tunnusta heti ongelmiaan vieraalle, vaikka kuinka niitä olisi. Mutta enhän minä ollut vieras Hänelle. Vai olinko?

– Mitä Hän vastasi, kun kerroit Banjosta? sain lopulta kysyttyä Carlokselta kun kurkkuni oli taas selvä ja henki kulki.

– Oli kanssani siitä onnellinen, että Banjo sai viimein tehtyä ensimmäiset munansa. Oli ollut siitä huolissaan, mutta sanoi, että monelle nuorelle kanalle ensimmäinen muniminen on vaikeata. Kaikki uusi ensin pelottaa, Carlos kertoi ja oli selkeästi iloinen Banjonsa puolesta.

– Siis kun kiittää sitä mitä on, niin soittaa Hänelle. Niinkö se on? toistelin edelleen asiaa Carlokselle.

– Niin. Kiitollisuuden tunne on suora yhteys Isään. Tai Äitiin. Tai miksi nyt haluamme kukin Jumalaa kutsua. Kiitollisuuden tunne on tärkein avain saada universumin energiat puolellemme. Pätee muuten kaikkeen muuhunkin. Omiin ihmissuhteisiinkin.

– Totta. Muista kiittää ensin, ennen kuin alat vaatimaan lisää. Pätee avioliitossakin. Kunpa sen aina vain muistaisi, myötäilin Carlosta ja samalla tunsin piston sydämessäni kuinka vähän minä olen muistanut kiittää lähimmäisiäni.

– Ajattele asiaa Hänen kannalta. Kaikki se luomistyö, minkä on tehnyt vain meitä varten. Kyllä odottaisi edes jonkinlaista kiittämistä. Minä ainakin odottaisin. En viitsisi edes vastata puhelimeen, jos aina vain pyydettäisiin ja vaadittaisiin lisää: Anna nyt se lottovoitto. Paranna tämä sairaus. Anna lapsi.
Päästä opiskelemaan lääkikseen. Herätä vaimon intohimo. Kyllä ihmisiltä vaatimuksia ja odotuksia satelee.

– Kiitollisuus on siis jumalallinen tunne. Meidän tulisi olla siis kiitollisia kaikesta. Olla kiitollinen elämälle. Olla kiitollinen sekä iloista että suruista, nekin kuuluvat elämään. Elämä ei ole suorittamista vaan vastaanottamista. Meidän tulisi vastaanottaa eteen tulevat asiat kiitollisuudella ja tiedostaa oman elämämme runsaus. Sitäkö haluat minulle sanoa?

– Aivan. Kerrot sen niin syvästi. Minä vain soitan Hänelle kiittääkseni, Carlos naurahti pilke silmäkulmassa. – Muy facil, hyvin helppoa.

Kiitimme Juania maukkaista simpukoista. Hihkaisin myös MariaJoselle keittiöön kiitokset ja poistuimme ravintolasta. Hyvästelimme toisemme ja lupasin Carlokselle, että soitan Gracias puhelun heti aamulla.
Carlos oli jo toisella puolella katua, kun hän vielä huudahti:
 – Hei! Minä soitan aina seitsemän aikaan aamulla. Joten soita ennen sitä tai kymmenen minuuttia myöhemmin.

– Soitan Gracias puhelun Hänelle! huudahdin hölmistyneenä takaisin.

– Aivan. Ymmärsin. Meillä on sama Hän, joten halusin vaan varmistaa, että Hän on vapaa silloin minulle, Carlos naurahti ja jatkoi matkaansa.