Mitä kuuluu?

Mitä kuuluu?
-No ihan hyvää kai tässä.
Eipä ihmeempiä.

Niin että mites sulla?
-Ihan ookoota tässä, ei ihmeempiä.

Eikö?
Aijaa.
Tuntuuko sustakin siltä kuin Jopet shown kaksoispersoonallisuus puhuisi puolestasi, ”no ei todellakaa mee ny kaikki hyvin”, ”no huhhuh, tietäsitpä”.
Ai niin, ei ihmisiä kiinnosta. Siks itsekään en kerro suoraan.
Välillä tulee piste kun ei vaan jaksa esittää että menee hyvin. Miks pitäis? Yllättävän monella menee edes vähän huonosti, se oikein suruttaa muakin.
Mitä me muka saadaan siitä että heitellään vaan tervehdyksiä joista tullaan vielä apeammaksi, kun tiedetään ettei se siloteltu totuus ole Totuus.

Kerroin ystävälleni että on vähän vaikeeta.
Hän siinä sitten teki nopean gallupin frendien keskuudessa (baarissa), 5/6 myönsi olevansa ahdistunut.
Joku siihen että joutuu puurtamaan tylsässä työssä, joku siihen ettei millään käy flaksi, joku ei osaa sanoa miksi on anxious.
Päällepäin normaaleita ihmisiä. Eivät varmasti myöntäisi että heillä olisi minkäänlaisia ongelmia.
Mutta siinä pöydässä myönsivät että kyllä, ahdistaa kun kerran kysyit.
Tästä sitten päästiin kysymykseen Miksi ihminem suostuu jäämään siihen tilaan eikä tee asialle mitään?
Tätä en ala puimaan sen enempää. Tilanteita on tuhansia. Sen vaan sanon että jos vaan on mahdollisuus, niin lähde kiireen vilkkaa siitä huonosta/ahdistavasta tilanteesta kohti kiinnostavampia laitumia.

Olen sitä mieltä, että elämä olisi helpompaa kun kaikki täräyttelisivät ongelmiaan useammin framelle päivittäin kuulumisten lomassa. Ei tuntuisi ne omat ongelmat ainoilta maailmassa, ja saisi Oikean kuvan siitä mitä toiselle Todella kuuluu.
Ei patoumia, ei ahdistusta. Ei piilottelua.
Tietysti aikansa ja paikkansa kaikella. Ja valittamaan ei pidä ryhtyä. Mutta olishan se hienoa ettei tarvitsisi pelätä tulevanda leimatuksia vain siksi että tänään ei olekaan hyvä päivä.

Eräs koulukaveri on ottanut tavaksi sanoa aina että hänelle ”kuuluu pahaa”. Tiedä sitten mikä totuus on, mutta ainakin se toimii. Tulee kerrottua jos jotain onkin oikeasti mielessä. 😀
Toisaalta se taas toimii hällä väliä -kysymyksen herättelijänä.
Mitä jos ei kuulukaan hyvää?

Mitä sulle kuuluu?