Ensimmäinen

Heissan! Ensimmäinen blogini Lilyssä alkaa tällä tavoin. Aluksi tuonne sai lisätä noita ”kategorioita”. Naurahdin sisäisesti aiheille ’trendit, meikki, vanhemmuus’, suht kaukana tästä blogista sekä sen sisällöstä. Ei sillä etten itsekin ostaisi vimmatusti uusia vaatteita viestittämään millaista kuvaa itsestäni haluan juuri tänään maailmalle antaa itsestäni. Valitettavasti se kuva vaihtuu vuosittain ja taas pitää ostaa lisää vaatteita. Muutos on ihan okei, sehän on pakollista liikettä, mutta välillä olen kateellinen setäni kolme vuosikymmentä kestäneestä samasta tyylistä. Miten on voinut noin löytää itsensä? Mistä mä löytäisin itseni? Mua tuntuu olevan joka kulman takana. Välillä rokki muija, tavallinen, taiteilija, hipsteri, hippi, muuten vaan outo, tärkeilevä. Ehkä sitten viisikymppisenä joku näistä on valikoitunut tärkeimmäksi. 😀 Tai sitten pidän sekamelska tyyliin kaikkea samaan aikaan. Tai olen löytänyt oopperan ja pukaudun aina hillityn tyylikkäästi. Kuka tietää! On erittäin jees että muuttuu ihmisenä. Mitä kaikkee tässä onkaan vielä edessä. Blogin otsikko muotoutui ytimekkääksi ahdistuksen kuvaukseksi. Ei sillä että tahtoisin myydä sieluni – ei se ole edes mahdollista. Se on niin kuin metafora kuvaamaan sitä olotilaa kun on väsynyt elämään ja toivoo että joku muu voisi elää sitä edes pari päivää. Ehkä myydään elämä olisi tarkempi kuvaus, mutta se ei kuulosta yhtä raflaavalta! Tervetuloa lukemaan syntyjä syviä, henkistä pohdiskelua, ahdistunutta pohdiskelua. Kaikkea maan ja taivaan väliltä. Tolkuissaan pysymisen ongelmista. Elämällä on niin paljon annettavaa että välillä tulee ähky. Useimmiten taas tuntuu ettei missään ole järkeä. Koitetaan pysyä elossa.